Romantiikkaa kerrakseen

Tällä kertaa Alberto taisi viedä minut kaikkien aikojen romanttisimmalle matkalle. Aloitimme kuitenkin Münchenistä, joka ei varsinaisesti ole kovin romanttinen kaupunki. Meillä oli kuitenkin syymme mennä sinne. Eräs Alberton syistä oli Messerschmitt ME 262, joka oli Deusches Museumissa.



- Tämä on juuri se kone, jolla Hans Mutke joutui tekemään pakkolaskun Sveitsin puolelle huhtikuussaa 1945 polttoaineen loppuessa kesken ilmataistelun, luennoi Alberto. Voi sentään kuinka innostunut hän onkaan joistain asioista.

Mutta arvatkaapas, mistä tässä on kyse.



Aivan oikein: söimme ensimmäistä kertaa fondueta. Se sujui oikein hyvin, emmekä olleet lainkaan niin sotkeutuneita juustoon kuin roomalaiset Asterix ja alppikukka -sarjakuvassa.

Mutta voi kauhistus sentään, minne jouduimme fonduen jälkeen! Alberto vei minut jälleen kerran Hofbräuhausiin, joka oli aivan täynnä turisteja ja meteliä. Se ei vaikuttanut ollenkaan minun paikaltani.



Onneksi tilanne korjaantui, kun otin omenastrudelin. Se oli varsin maukas annos, ja kestin mainiosti hetken meteliä sen voimalla.



Seuraavana päivänä eli viime sunnuntaina olikin sitten romantiikkaa kerrakseen. Varsinainen syy Müncheniin matkustamiseen oli nimittäin se, että halusimme hieman kiertää maaseutua suurkaupungin ympärillä.

Ensiksi menimme Linderhofin linnaan, jonka lähettyvillä olevassa joutsenlammessa oli todellakin joutsenia.



Linna itsessään oli pieni mutta sievä. Tässä näette sen julkisivun.



Kierrettyämme linnassa kierroksen, johon kuului mm. Versailles'n peilisalia jäljittelevä peilihuone, tupsahdimme pihalle viehättävän Neptunus-suihkulähteen luo.



Linnan julkisivun edessä oli myös allas, jossa oli suihkulähde. Se oli takanamme näkyvän kultaisen patsaan kohdalla, mutta se ei ollut toiminassa koko ajan. Suihkulähde muodosti valtavan korkean vesipatsaan. Linnan piha oli muutoinkin kuin isompien linnojen piha pienoiskoossa.



Tässä näette vielä suihkulähteen toiminnassa.



Linderhofista jatkoimme matkaa Oberammergauhun, joka on kuuluisa kärsimysnäytelmäesityksistään, joita pääsee seuraamaan joka kymmenes vuosi. Koska seuraavat esitykset ovat vasta ensi vuonna, tutustuimme ennemminkin käkikelloihin.



Viehättävin kelloista oli tämä pieni käkikello, jonka edessä päivysti koira.



Oberammergau on tunnettu myös puukaiverruksistaan. Mutta olipa harmi, että liike, jonka ikkunassa oli tämä viehättävä enkeli, oli kiinni. Olisin saattanut vaikka ostaa sen, ellei se olisi ollut aivan hirvittävän kallis.



Pääkohteemme, oikea romantiikan kiteymä, oli kuitenkin Neuschwansteinin satulinna, joka häämöttää tässä puiden takaa.



Ihmettelimme Alberton kanssa, miltä kallionkielekkeeltä linnasta otetut postikorttikuvat on käyty näpsäisemässä, sillä ne oli otettu suunnasta, jonne olisi ollut lähinnä hengenvaarallista suunnistaa. Alberto nappasi kuitenkin tämän hienon panoraamakuvan hieman turvallisemmasta paikasta.



Ja pitihän meidän itsekin poseerata linnan edessä.



Neuschwansteinin linna sijaitsee korkealla vuorella, mutta on sieltä sitten hienot näköalatkin. Onneksi ylöspäin mennessä pääsi aika pitkästi bussilla, mutta kai näiden maisemien vuoksi olisi kiivennyt ylämäkeen vaikka kävellen.



Sisältä linna oli yhtä satumainen kuin ulkoa katsottuna. Eipä voi siis syyttää, ettei Albertosta löytyisi romantiikkaa.

- - -

At the beginning of our adventure we found ourselves – once again – in Munich. I don't like that city too much, but this time we had our reasons to go there. The first reason was the ME 262 fighter jet in Deutsches Museum. After posing for a photograph in front of the plane, Alberto took me for a dinner in a nice little restaurant that was serving fondue portions. It was the first time eating fondue for both of us, but fortunately we didn't make too much mess. After the dinner Alberto wanted to visit the Hofbräuhaus again. There were too many people and too much noise, but after having an apple strudel I enjoyed it a little bit.

The next day, Sunday, was one of the most romantic days in my life. The second reason to come to Munich was to visit the famous Bavarian castles of Linderhof and Neuschwanstein. The Linderhof castle was like a miniature Versailles, including for example a replica mirror room. There was also a nice castle park there, with a beautiful waterfall and fountains.

On the way to the Neuschwanstein we also stopped in the small village of Oberammergau that is famous for the passion play that is staged there every tenth year (next time in 2010), cockoo clocks and Bavarian wood carvings.

But of course the main attraction of the day was the fairy-tale castle of Neuschwanstein. And it was a beautiful place indeed. Unfortunately we quickly learned that all those breath-taking post card shots of the castle had been taken from a mountain cliff somewhere, so Alberto had to take a bit less-memorable photos from other angles. As the castle was located on lonely mountain peak, there was a nice view to the village of Hohenschwangau in the valley.

After all this I am sure that everyone agrees that Alberto knows how to arrange romantic rides.