Keskikesän viettoa ja ravintolan testaus

Juuri ennen juhannusaattoa Sergio saapui seuraksemme.
- Nyt näytämmekin sinulle, kuinka juhannusta ihan oikeasti vietetään, Alberto mahtaili heti eteisessä veljelleni.



Jos Alberto päätti valistaa Sergioa, minä puolestani olin päättänyt selvittää Victorialle ja Freijalle juhannustaikojen saloja. Niinpä otimme Viivin mukaan ja lähdimme kukkaniitylle.
- Valitkaa seitsemän kaunista kukkasta ja poimikaa ne kimpuksi, opastin tyttöjä.
- Kyllä me tiedetään, Victoria vastasi, ne laitetaan tyynyn alle.
- Ja sitten näkee elämänsä rakkauden, Freija täydensi.
Koska tytöt olivat jo ajan tasalla, päätin itse vain ihailla kukkasia ja antaa heidän kerätä kimppunsa rauhassa. Minun olikin turha mitään juhannustaikoja tehdä, koska on jo aivan selvää, kuka elämäni rakkaus on.



- Onko sinulla koiranputki? Victoria kysyi Freijalta, kun tyttöjen kimput olivat valmiit.
- Ei, se näyttää aivan liian tavalliselta, Freija vastasi. - Sitä on ihan joka puolella!
- Minusta se on ihan kaunis kasvi, minä yritin sanoa.
- Ja Viivistä se näyttää olevan yliveto! Victoria huudahti nauraen.



Kukkien keräämisen jälkeen vietimme kedolla vielä hetken ja kohtasimme varsin mukavan leppäkertun, joka kertoi nauttivansa aurinkoisista kesäpäivistä yhtä paljon kuin mekin.



Juhannukseemme kuului tietenkin myös hyvää ruokaa. Grillasimme hieman, söimme Alberton marinoimia herkkusieniä sekä muita antipastoja sekä herkullista kikherne-fetajuustosalaattia.





Alberton juhannusvalistus alkoi tietenkin grillauksesta ja jatkui vastantekoon. Alberto vei Sergion metsään etsimään sopivan koivun, josta voisi napsia oksia vastaan.
- Onko tämä todellakin aivan sallittua? Sergio ihmetteli. - Siis katkoa oksia puista tällä lailla.
- Noo, Alberto vastasi, luultavasti ei, mutta en usko, että säännöt koskevat meitä karhuja.



Vasta tuli yhtä kaikki tehtyä. Sitten oli aika mennä saunaan. Sergio on toki vieraillut meillä aiemminkin, mutta saunaan hän ei ollut aiemmin uskaltautunut.
- Nyt sinua ei pelasta enää mikään, Alberto vitsaili, kun Sergio seisoi jo löylyhuoneen ovella.



- Ostin sinulle myös saunaoluen, Alberto sanoi vielä Sergiolle ennen lauteille kiipeämistä.
- Mutta mitä tuolla vastalla sitten tehdään? Sergio vielä varmisti.
- Oi, unohdin aivan kertoa, Alberto touhotti nolona. - Sillä voi mäiskiä itseään ja halutessaan myös kanssasaunojia.
Siihen Sergio ei osannut sanoa mitään.



Juhannuksen jälkeen päätimme tutustua vain reilu viikko sitten Jyväskylässä avattuun Trattoria Aukioon. Koska olemme kovasti odottaneet, että kotikaupunkiimme ilmestyisi viimein kelvollinen italialainen ravintola, päätimme mennä kokeilemaan, olisiko nyt aihetta juhlaan.

Trattoria Aukio sijaitsee samoin vasta avatun Sokos Hotelli Paviljongin yhteydessä Lutakossa. Ravintola kuuluu nähtävästi ketjuun, mutta tällä kertaa se ei todellakaan haitannut! Listan ruuissa oli pientä hienostelun makua, mutta oi voi kuinka herkullisia annokset olivatkaan!

Ravintolassa oli ketjun listan lisäksi pienempi lista ravintolan omia annoksia. Juuri tuolta listalta nappasimme itsellemme antipastot: Minä otin fritto miston, jossa oli perinteisten friteerattujen rapujen lisäksi muikkua, joka oli hauskan maittava yllätys. Alberto ei puolestaan voinut vastustaa vitello tonnato -annosta, joka ei ollut aivan yhtä valtavan suuri kuin minun annokseni mutta alkuruuaksi täyttävä ja varsin maittava sekin.





Pääruuaksi valitsimme molemmat Quattro stagioni -pizzan. Ravintolan kaikki pizzat tarjoillaan rukolan kera, mutta Alberto halusi omansa ilman. Täytteet olivat esimerkki hienostelevasta linjasta – eihän vanha kunnon Quattro mitään jokirapuja ja graavilohta sisällä. Valittaminen ihan oikeasti olisi kuitenkin ollut epäreilua, sillä pizza oli oikein herkullista ja siinä oli jopa Alberton aina niin kovin paljon kaipaamaa nokea.



Alberto hössötti pizzaansa niin kovasti, että meni jopa ottamaan kuvan ravintolan pizzauunista.
- Kyllä se on ihan Italiasta tuotu, Alberto selitti, kun palasi pöytään.



Olimme Alberton kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että tulemme Trattoria Aukioon pian uudestaan. Silloin minä testaan varmaankin jonkin pastan tai risoton – sekä tietenkin Dolci-listalta joko tiramisùn, panna cottan tai juustolajitelman.

Ainakaan viikkoon emme kuitenkaan ehdi palaamaan Trattoria Aukion pastakattiloiden äärelle. Sunnuntaiaamuna suuntaamme nimittäin kohti Britanniaa. Aikomuksenamme on tutustua mm. Edinburghiin, Newcastleen, Durhamiin ja Hadrianuksen valliin.

Sergio lupautui ystävällisesti vahtimaan Viiviä matkamme ajan, sillä kyllähän Viivi on vielä liian pieni lähtemään noin suureen maailmaan.
- Syökää sitten haggista, Sergio muistutti meitä vielä viimeiseksi.
Alberto pyöritteli päätään. Nähtäväksi siis jää, jääkö haggis syömättä. Mutta jos ei jää, raportoimme siitä kyllä.



- - -

Summer solstice and a new restaurant

As I have told you before, the summer solstice is a huge celebration here in Finland and this year my brother Sergio managed to come to see us and participate the festivities. Alberto was more than keen to educate him on various Finnish mid-summer traditions. Leaving my brother into the capable paws of Alberto, I decided to teach some ancient Finnish magic for Victoria and Freya and took them to the meadow to pick up some flowers for summer solstice spell.
- You must carry seven different flowers, I started.
- Yeah, we know all about this. We will put the flowers under our pillows and will see our future grooms in a dream, answered the girls.
Well, as there is not much one can add to that, I thought it better to concentrate on appreciating the summery meadow and play hide and seek with Vivian - I didn't need to figure out who's the love of my life.

When we got back from the meadow, Alberto was already setting up the table for some barbeque goodies. We had some freshly marinated antipasti and salads, followed by the grilled meat, spring onions and mushrooms.

After the barbeque Alberto took Sergio to the forest in our backyard to collect some birch branches for the sauna.
- Is it really ok just to cut the branches off a living tree this way, Sergio wondered.
- Well, strictly speaking you shouldn't do that in a public forest, but I don't think that rule applies for bears, Alberto answered in his typical cryptic way.

Once the birch branches were collected, Alberto bunddled them together as a vasta. Sergio has of course visited us many times but he has never dared to try sauna before.
- This time nothing can save you, Alberto teased my brother when taking him into the sauna. - Look here, I also brought you a cold beer.
- But what is that vasta thing for? asked Sergio.
- Oh, one is supposed to whip himself and his fellow bathers while sitting in the heat of the sauna, answered Alberto, leaving Sergio speachless.
However, everything went fine and Sergio found the whole sauna business very interesting.

When Alberto was finally able to start his summer vacation in the week following the mid-summer celebration, we decided to try out the new Italian restaurant Trattoria Aukio they had opened here in Jyväskylä a few days earlier. So far there has not been a proper Italian trattoria or ristorante in town, so our expectations were quite high.

The new restaurant was quite a nice experience indeed. The menu seemed to steer a fair bit towards fine dining but the food still retained the typical peasant robustness of the cucina italiana. We tried first two different antipasti: Fritto Misto with all kinds of fried sea food and traditional Vitello Tonnato which is one of Alberto's favorites. For the main course we all chose pizza Quattro Stagioni with rather unusual toppings: in addition to the usual ham and mozzarella there was also salmon and crayfish. Pizzas were very good and we were happy to learn that they were baked in a real wood oven like in Italy.

However, before visiting Trattoria Aukio again, it is time to travel again! Sergio promised to look after Vivian when we are away, so we packed our packs and are heading into the north of England and Scotland for a week-long journey. Watch this space for the reports from the road again!