Ensin Alberto toi yhden koiranpennun (tuon, joka istuu sievästi sitä varten tekemässäni korissa kauniilla vaaleanpunaisella, ompelemallani tyynyllä), mutta sitten pääsiäisen aikaan… Voi sitä karhuherraa! Joka päivä se paljasti, että oli löytänyt meille kasvatettavaksi vielä yhden koiranpennun lisää. Niitä on nyt seitsemän. Ne hyppelevät ympäri vielä rakenteilla olevaa asuntoamme. Alberto on kyllä ottanut ne hoitaakseen, mutta silti…
Niin, Lorenzo-protestini näyttää, kuinka paljon helppohoitoisempi olisi yksi susi kuin seitsemän koiranpentua. Lorenzoa voi ruokkia painamalla kohdasta, jossa lukee ”more”. Sieltä löytyy sille aina vain uudelleen ja uudelleen mehukkaita, verisiä kyljyksiä. Myös te, blogini kävijät voitte ilomielin antaa niitä Lorenzolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti