Smørrebrødin äärellä

Olemme Alberton kanssa innokkaita maistelemaan eri maiden ruokaherkkuja. Kööpenhaminassa päätimme syödä smørrebrødejä. Matkaopaskirjamme olivat eri mieltä siitä, mistä löytyvät Kööpenhaminan parhaat voileivät. Menimme ensin toiseen parhaaksi väitetyistä paikoista, mutta se oli tupaten täynnä, eikä sinne otettu enää varauksiakaan sille päivällä. Kaikeksi harmiksi ravintola oli lomamme loppupäivät – viikonlopun – kiinni.

Toisen opaskirjan parhaaksi mainitsemassa paikassa nimeltä Slotskælderen hos Gitte Kik asiakkaita oli yhtä lailla runsaasti, mutta eräässä pöydässä oli tilaa ennen seuraavaa varausaikaa, joten saimme smørrebrødimme. Söimme kumpikin kolme leipää – ja kerrankin molemmat täsmälleen samanlaisen valikoiman. Tässä kaksi ensimmäistä:



Ravintolassa piti mennä leipiä täynnä olevan pöydän ääreen näyttämään, millaisen leivän haluaa. Kuten näkyy, valitsimme pikkurapuja kulhossa vaalean leivän kera sekä kalaisan leivän. Viimeinen leipä oli hieman isompi ja minusta ainakin jossain mielessä kiinnostavin.



Leivän päällä oli ainakin siivu lihaa, jonkinlaista luultavasti paistettua ja marinoitua kylmää sipulia, kurkkua ja jotain mielenkiintoisen makuista, jonka arvelimme olevan piparjuurta.

Kaikki kolme leipää olivat maukkaita! Näille smørrebrødeille havittelevia kehotamme kuitenkin tekemään pöytävarauksen sekä ottamaan asenteen, ettei laskun summalla ole väliä – leipiä kun joutuu syömään useamman, jotta niistä on ateriaksi, eivätkä ne ole kovin edullisia.