Tassukkain Kööpenhaminassa

Ah, Tivoli oli nimensä veroinen. Alberto ja minä vietimme varsin romanttisen illan Kööpenhaminan Tivolissa viime perjantai-iltana, vaikkemme käyneet yhdessäkään huvilaitteessa. Olisin halunnut mennä perinteiseen karuselliin, joka oli kuin suoraan sadusta, mutta en kehdannut, sillä olen jo aikuinen karhu… Muut laitteet olivatkin minulle arkalaiskarhulle hieman tai aivan liian hurjia.

Tivolin alue oli viehättävä. Rakennukset olivat kauniita, ja ihastelimme Alberton kanssa kukkia, joita tanskalaiset olivat istuttaneet huvipuistoonsa. Kukat tekivät paikasta värikkään ja viihtyisän – sekä tietenkin myös romanttisen. Ehkä ne olivat juuri nyt parhaimmillaan, en tiedä, mutta minut ne ainakin lumosivat täysin.



Mieleenpainuvimpia paikkoja Tivolissa oli akvaario, joka oli 30 metriä pitkä. Minä ja Alberto ihmettelimme, kuinka akvaarion hait malttoivat olla syömättä muita kaloja. No, pallokaloihin ne eivät olisi ehkä koskeneet muutoinkaan, mutta kuinka ne ohittivat melko tyynesti kaikki muut, vähemmän myrkylliset kalat? Joka tapauksessa tuijotimme kalojen uintia hartaasti pitkän aikaa.

Olimme Tivolissa iltamyöhään asti ja näimme, kuinka kauniit valot syttyivät. Voisitte varmasti itsekin kuvitella kävelevänne tassukkain tällaisessa ympäristössä:



Kööpenhaminassa oli monta muutakin viehättävää paikkaa. Kävimme kävelyllä mm. Kastellet-nimisen linnoituksen alueella. Katsokaapa kuvaa! Uskoisitteko, että tämä on sotilasaluetta?



Kastelletia ympäröi hassusti tähden muotoinen vallihauta. Vallihaudan vierellä kulki korkea pengermä, jolla oli kapea tie. Kuinka eksyimmekään kaikkiin näin romanttisiin kävelypaikkoihin!

Lienee pakko esitellä vielä yksi romanttinen ympäristö Kööpenhaminasta, Frederiksbergin puisto.



Sen puiden katveessa kävelimme sunnuntaina, vain pari päivää sitten. Voi, kunpa olisimmekin vielä siellä! Puistossa oli paljon ihmisiä, mutta silti siellä oli rauhallista. Lintuja pyöriskeli joka paikassa, ja oli lämmintä. Näimme myös joutsenparin, jolla oli poikanen. Ihmettelimme hieman, kuinka poikasia oli vain yksi. Joka tapauksessa oli osuvaa nähdä ruma ankanpoikanen juuri Tanskassa. Se yritti kiivetä toisen vanhempansa selkään, mutta muksahti sieltä saman tien alas. Alberto sai joutsenperheestä kuvankin.



Viimeinen tutustumiskohteemme matkallamme oli Rosenborg slot. Siellä näimme Tanskan kuningattaren kruunun, jonka löysimme – emme tosin sattumalta – linnan pohjakerroksesta maan alta. Linna itsessään oli viehättävä sekä sisältä että ulkoa:



Arvasitte varmaan, että näimme myös pienen merenneidon – tai itse asiassa kaksikin sellaista. Heidät aion kuitenkin esitellä erikseen. Nyt jo voin kuitenkin kertoa, että toinen heistä oli varsin suosittu ja toinen hyvin yksinäinen ja vaikea löytää.