Albertokin hämmästeli hieman sitä, että kaappi painoi niin paljon. Minä puolestani ihmettelin, minne Vittorio oli kadonnut, mutta Roberto ei tuntunut olevan lainkaan huolissaan. Ja…
…Vittorio oli piiloutunut vaatekaappiin! Albertokin oli kauhuissaan nähdessään serkkunsa pojan hypähtävän nauravaisena kaapin ovesta. Roberto ja Giulia vain nauroivat.
No, kaappi pääsi kuin pääsikin paikoilleen.
Kun muut lähtivät jo alakertaan, minä jäin vielä ihailemaan vaatekaappiani. (Epäilen nimittäin, että sen kautta pääsee Narniaan…) Mutta silloin – ja ihmettelen vieläkin, miksen ollut huomannut sitä aikaisemmin – havaitsin, ettei Vittoriolla ole lainkaan housuja!
En voinut uskoa, että Alberton serkun poika oli juoksennellut meillä koko vierailunsa ajan aivan nakuna. No, jostain syystä Roberto naureskeli jälleen ja minun oli sulatettava, että Vittorio joi myös muuton kunniaksi saamansa mehumaljan kelteisillään. Meistä aikuisista karhuista kahdelta oli mennä viini väärään kurkkuun…
Ja jälleen Roberto nauroi. ”On tainnut poika tulla äitiinsä”, hän kuiskasi korvaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti