Ensiksi kuljimme pitkin pikkukujia. Tällaisilla kujilla leikimme pikkukarhuina.
Minä juoksin kujaa pitkin kirkuen, ja Maria juoksi perässä. Yleensä joku perheenäiti huusi ikkunasta kieltoja peräämme.
Kujilta pujahdimme Piazza della Signorialle. Keksimme Marian kanssa tarinoita piazzalla olevista patsaista. Pelottavin oli Perseus, joka oli katkaissut Medusan pään.
Pelkäsin tuota patsasta itse asiassa niin paljon, että yritin piiloutua pylväiden ja Sabiinittarien ryöstö -patsaan taa, vaikka sekin oli melkoisen pelottava kauhun vallassa olevine naisineen.
Toinen kauhua aikanaan herättänyt patsas oli Khimaira, jota kävimme katsomassa Museo Archeologicossa.
Leijonan kauhistunut ilme sai minut melkein itkemään pelosta, kun näin patsaan ensi kerran. (Mutta silloin olinkin tosi pieni karhu.) Nyt ihmettelin lähinnä, miten leijonalla voi olla selässään vuohen kaula ja pää ja häntänään käärme. No, ehkä se on ymmärrettävää, jos otuksen velikin on Kerberos.
Seuraavaksi siirrymme vähemmän pelottaviin aiheisiin. Alberto bongasi kaikkien kaupungin skootterien joukosta tämän:
Alberto oli sitä mieltä, että juuri tuollainen punainen skootteri olisi minulle omiaan. Itse asiassa minulla olikin pienenä sellainen, mutten uskaltanut ajaa sillä Firenzen vilinässä. Alberto oli sitä mieltä, että voisin olla nyt rohkeampi. Ehkäpä, ehkäpä.
Iltapäivällä pistäydyimme jäätelöllä Bar Vivoli Gelateriassa, jonne meidät vietiin pieninä aina lauantaisin jäätelölle. Uskomme vakaasti siihen, mihin baarin pitäjätkin: että heiltä saa maailman parasta jäätelöä. Erityisesti stracciatellaa kannattaa maistaa.
Illan tullen saavuimme Piazza della Repubblicalle. Siellä oli ihastuttava karuselli, juuri sellainen, jossa Maria ja minä pyörimme lapsina.
Maria vei meidät syömään suosikkiravintolaansa Il Pizzaiuoloon. Ravintolan pizzat leivotaan puu-uunissa ja ne ovat napolilaistyylisiä, sillä paikan pitäjätkin ovat napolilaisia. Alberto oli ihastuksissaan ja kuvasi oitis pizzauunin.
Täytyy heti tunnustaa, että Il Pizzaiuolon ruuat tekivät meihin sen verran suuren vaikutuksen, että aterioitsimme ravintolassa myös toisena iltana. Tässä tulevat parhaat annokset:
Alberton oli tietenkin syötävä perinteinen Margherita-pizza. Pizza oli juuri Alberton makuun. Pohja oli keskeltä hyvin ohut, mutta pizzan reunat olivat pulleat. Ketkään muut kuin napolilaiset eivät saa näin yksinkertaisista aineksista aikaan mitään näin hyvää.
Itse keskityin äyriäisiin. Antipastoksi otin äyriäissalaatin, jossa oli mm. savustettua tonnikalaa ja simpukoita. Ah, herkullista! Jumalaisen herkullista!
Toisena iltana söin antipastoksi Affetati misti -annoksen.
Herkulliset salamit ja kinkut vaativat seurakseen jälleen äyriäisiä, joten tilasin Risotto alla Pescatoran.
Huhhuh, se vasta olikin herkullista! Riisien seasta kurkisteli simpukoita ja mustekaloja. Lienee parasta siis mainita, että Il Pizzaiuolo sijaitsee Firenzessä osoitteessa Via de’ Macci 113r. Jos menette Firenzeen, kipaiskaa ensimmäiseksi varaamaan sieltä pöytä ainakin yhdelle illalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti