Riensimme ensiksi aivan kaupungin keskustaan. Alberto halusi poseerata Duomon edessä.
Olen aina pitänyt kovin Santa Maria del Fioren kirkosta. Ainoa tuskailtava asia Duomossa on se, ettei sitä saa kuvattua eikä sitä voi selittää kenellekään. Varsinkin ulkopuolelta se on kauneimpia näkemiäni kirkkoja. Pistäydyimme toki tuomiokirkon sisälläkin sytyttämässä kynttilän.
Kirkon lisäksi voimme suositella vieressä olevaa kastekappelia, joka on itse asiassa vanhempi kuin itse Duomo. Sen sisällä tosin tulevat niskat kipeiksi, sillä hienoimmat nähtävyydet ovat katossa. Näitä 1200-luvulta peräisin olevia mosaiikkeja esi-isämme Dantekin katseli, kun hänet kastettiin.
Firenze on täynnä taidetta, ja jokainen itseään kunnioittava firenzeläinen karhu rakastaa sitä. Niinpä pistäydyimme muutamassa museossa. Olin nähnyt Michelangelon Daavid-patsaan viimeksi, kun olimme Alberton kanssa ensimmäisillä treffeillämme. Nyt Alberto vei minut romanttisesti jälleen Galleria dell’Accademiaan. Ihastelimme Daavidin selkäpuolta aivan kuin ensitreffeillämme.
Uffizin galleriassakin kävimme. Ihmettelimme vain, oliko siellä unohduttu kokonaan siirtyä euroihin – pääsylippu oli nimittäin liirahintainen.
Enpä ollutkaan pitkään aikaan nähnyt riittävästi renessanssitaidetta. Uffizi ymmärrettävästi korjasi tämän puutteen. Botticellin Venuksen syntymä ja Kevät, Leonardo da Vincin Marian ilmestys ja Piero della Francescan Urbinon herttua ja herttuatar auttoivat omalta osaltaan asiaa.
Duomon lisäksi meidän oli pistäydyttävä parilla muullakin kirkolla. Santa Croceen liittyy paljon hyviä muistoja, koska siellä menimme vuosia sitten naimisiin.
Kirkon kaunista julkisivua voisi katsella vaikka kuinka kauan. Kirkon sisuksissakin kannattaa käydä: sieltä löytyvät mm. Galileo Galilein ja Michelangelon haudat.
Piazza della Santissima Annunziatalla tapasimme sisareni Marian. Olimme sopineet hänen kanssaan treffit sinne, sillä hän halusi tulla valokuvatuksi Marian ilmestyksen kirkon – Santissima Annunziatan – edessä. Maria on pikkusiskoni ja asuu edelleen Firenzessä. Hän opiskelee taidetta ja renessanssimaalausten entisöintiä.
Santissima Annunziatalla oli myös oma merkityksensä hääpäivänämme – kuten sillä on merkityksensä monien firenzeläisten hääpäivänä. Kävimme juhlahumumme keskellä viemässä sinne kimpun kukkia, jotta Neitsyt Maria suojelisi avioliittoamme. Muistan vieläkin, millaisia kukkia muut hääparit olivat jättäneet samalle alttarille päivänä, jolloin minut ja Alberto vihittiin.
Ilta-aikaan Firenzessä pitää pistäytyä Ponte Vecchiolla. Tuo vanha silta on täynnä hauskoja kultasepänliikkeitä, joista osa uskaltaa kurkottaa myös Arno-joen ylle, mikä enemmän, mikä vähemmän.
Me emme ostaneet kulta- tai muitakaan koruja, vaan tyydyimme nauttimaan romanttisesta tunnelmasta.
Maria vietti kanssamme enemmänkin aikaa Firenzessä. Lapsuusmuisteloista ja mm. mustekaloista lisää seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti