torstai 11. joulukuuta 2008

Goottivieraita

Lukupiirimme kokoontui vihdoin. Goot ja Ti saapuivat taloomme Tohtori Jekyll ja herra Hyde käsilaukussaan. Huomasin oitis, että Ti oli myös käynyt Nukke- ja nallemarkkinoilla. Hänen käsilaukkunsa oli nimittäin selvästi ostettu samalta Susannalta kuin ovikranssimme, jonka esittelin teille jokin aika sitten.



Olemme Alberton kanssa kovia käymään Lutakossa, jossa järjestetään rokkikeikkoja. Siellä olemme jutelleet usein tämän karhuneitoparin kanssa, joka nyt tuli ensimmäistä kertaa luoksemme kyläilemään. Goot ja Ti kuuntelevat enimmäkseen melko raskasta musiikkia, mutta minulle käy hieman kevyempikin rokki. Mm. eilen olin katsomassa Maija Vilkkumaata, joka edelleen soittaa öisin tangoa.

Menin keittiöön keittämään itselleni ja vierailleni teetä. Kun avasin oven, huomasin, että keittiössä oli – KÄÄRME! Kirkaisin hillittömästi, ja Goot tuli paikalle.



- Se on vain Wadjet, meidän lemmikkikäärmeemme. Se on näköjään luikerrellut salaa Tin käsilaukkuun, Goot sanoi.
- Apua! minä huusin siitä huolimatta.
- Se pitää kaalista kovin paljon, Goot jatkoi. - Siksi se haistelee noita kaalinkeriä.

Ajattelin, että selviän tilanteesta helpoiten tarjoamalla Wadjetille kaalia. Niinpä se ruokaili huomiota herättämättömästi lemmikkieläintemme kanssa keittiössä heti kun olin saanut teen keitettyä.



Käärme-episodin jälkeen tee maistui hyvältä. Goot ja Ti saivat juoda kupeista, jotka ostin keväällä Kööpenhaminasta.



Aloimme keskustella Tohtori Jekyllistä ja herra Hydesta. Me kaikki olimme pitäneet kirjasta. Minä hieman hämmästelin sen rakennetta, sillä olin odottanut, että koko kirja keskittyy siihen, kun tohtori Jekyll keittelee omituisia liemiä, juo niitä ja sekoaa. Yllätyksekseni tarina olikin kirjoitettu jännityskertomuksen muotoon. Minä olin tietenkin välillä kauhuissani, kun luin kirjaa, mutta Goot ja Ti sanoivat olleensa ”aivan cooleja”. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kauhutarinan pitääkin hieman pelottaa.

Joka tapauksessa Tohtori Jekyll ja herra Hyde on suositeltava klassikkoteos. Sitä paitsi sen lukaisee nopeasti – ehkä jopa liian nopeasti. Sen verran täytyy myös mainostaa, että kirja on ilmestynyt Keskiyön kirjasto -sarjassa, johon on valittu erittäin oivallinen valikoima kauhun klassikoita. Sarjan kannet ovat sitä paitsi niin tyylikkäät ja kirjojen koko niin käteen sopiva, ettei sarjaa voi senkään vuoksi vastustaa. Olen hankkinut itselleni jo kaikki sarjassa tähän mennessä ilmestyneet kirjat, joten saatte ehkä jatkossa kuulla mm. Sudenmorsiamesta, Frankensteinista ja Baskervillen koirasta.

Ei kommentteja: