Kirja on hauska ajatusleikki rinnakkaismaailmasta, jossa on maa nimeltä Talia. Täytyy myöntää, että olen hieman hassu karhu, sillä minulta meni melko kauan ennen kuin tajusin, että sana muistuttaa melkoisesti kotimaani Italian nimeä.
Itse asiassa kirjan Talia on helppo yhdistää meidän maailmamme Italiaan. Tarinan päätapahtumapaikka on kaupunki nimeltä Bellezza. Siellä on kanaaleja, mandolieereja ja karnevaalinaamioita (joita tosin pidetään muustakin syystä kuin karnevaalien vuoksi). Olen pikkukarhuna käynyt Vanhan harmaapäänallen kanssa Venetsiassa ja jollain lailla Bellezza minusta muistuttaa sitä.
Jonkun täytyy tietenkin matkata meidän maailmastamme Bellezzaan. Tässä tarinassa se on Lucien, englantilainen syöpää sairastava poika, joka ei kärsi sairaudestaan lainkaan ollessaan Taliassa. Bellezzassa hän tapaa Arianna-nimisen tytön, joka on hieman kapinallinen mutta oikein mukava tyttö.
Bellezzaa hallitsee herttuatar, joka esittää pysyvänsä ikuisesti nuorena, sillä hän käyttää julkisissa esiintymisissä sijaista, joka on oikeasti nuori. Hänen päänsä ja henkensä menoksi toimivat di Chimicit (lukekaa renessanssihistoriaa, niin tiedätte, mistä tässä on kyse), jotka haluavat liittää itsenäisen Bellezzan omaan valtioonsa.
Kirjassa on melko ennalta-arvattavia ratkaisuja ja jopa epäloogisuuksia, mutta jollain lailla se on viehättävä. Se on hassu seikkailu ihanassa kaupungissa, jonka kanaalit haisevat, mutta kukaan ei välitä siitä. Sitä paitsi mikä olisi Italiaa ihanampi paikka? Italian kaltainen paikka, jossa on yksisarvisia. No, ei Bellezzassa sellaisia ollut, mutta ehkäpä kirjatrilogian seuraavissa osissa on. Niiden tarinat tapahtuvat Talian Sienassa ja Firenzessä eli Remorassa ja Gigliassa.
Lopuksi onnittelut Sofi Oksaselle Finlandia-palkinnon johdosta! Minulla on jo Puhdistus omistuskirjoituksella varustettuna. Pian otan sen tassuihini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti