Prinsessakakkua ja nalleheijastimia

Kutsuin tänään Ingrid Björnhufvudin päiväteelle. Olin leiponut prinsessakakun, ja kun Victoria kuuli siitä, hän halusi tulla mukaan leikkimään nalleprinsessaa. Mutta kun olin kattanut pöydälle teen ja kakun ja aloin esitellä Riiasta tuomaani matkamuistoa (Kissatalon kissaa, joka on pöydällä), kävi ilmi, että Victoria oli paljon innostuneempi englanninlakritsasta kuin prinsessakakusta.



Ingrid sen sijaan piti kakusta kovin. Hän ehdotti, että voisin perustaa oman kahvilan. Hmm, ajattelin. Miksipä ei… Ingrid nimittäin lupasi antaa käyttööni isoisoisoäidiltään periytyneen suklaakakkureseptin.

Kun olimme vaihtaneet kuulumisia ja Ingrid ja Victoria olivat lähdössä, annoin vierailleni mukaan nalleheijastimet.



Netissä luuraillessani törmäsin Maijun tekemiin heijastimiin ja tein samalla idealla heijastimia oikein urakalla. Heijastimia syntyi 18 ja olen jaellut niitä ympäriinsä niin että itselläni on jäljellä kaksi ja Albertolla yksi. Tässä ne kaikki ovat:



Victoriakin innostui omasta heijastimestaan niin, että pyysi äitiään auttamaan heijastinten askartelussa. Victoria halusi, että kaikki hänen ystävänsäkin saisivat oman karhuheijastimen. Niin, sen verran pimeää onkin, että heijastimet ovat varsin tarpeen.