Kutsuin tänään Ingrid Björnhufvudin päiväteelle. Olin leiponut prinsessakakun, ja kun Victoria kuuli siitä, hän halusi tulla mukaan leikkimään nalleprinsessaa. Mutta kun olin kattanut pöydälle teen ja kakun ja aloin esitellä Riiasta tuomaani matkamuistoa (Kissatalon kissaa, joka on pöydällä), kävi ilmi, että Victoria oli paljon innostuneempi englanninlakritsasta kuin prinsessakakusta.
Ingrid sen sijaan piti kakusta kovin. Hän ehdotti, että voisin perustaa oman kahvilan. Hmm, ajattelin. Miksipä ei… Ingrid nimittäin lupasi antaa käyttööni isoisoisoäidiltään periytyneen suklaakakkureseptin.
Kun olimme vaihtaneet kuulumisia ja Ingrid ja Victoria olivat lähdössä, annoin vierailleni mukaan nalleheijastimet.
Netissä luuraillessani törmäsin Maijun tekemiin heijastimiin ja tein samalla idealla heijastimia oikein urakalla. Heijastimia syntyi 18 ja olen jaellut niitä ympäriinsä niin että itselläni on jäljellä kaksi ja Albertolla yksi. Tässä ne kaikki ovat:
Victoriakin innostui omasta heijastimestaan niin, että pyysi äitiään auttamaan heijastinten askartelussa. Victoria halusi, että kaikki hänen ystävänsäkin saisivat oman karhuheijastimen. Niin, sen verran pimeää onkin, että heijastimet ovat varsin tarpeen.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Onpas söpöjä nappisilmiä, ideat kiertoon :)
ihania! mäkin harrastan nukkekoteilua!
t:saimi
Todella hienoja heijastimia, kiva kun turvallisuuttakin voi ja joku osaa ajatella näin kauniisti
T Vanha harmaapäänalle
Hei Saimi!
Nukkekoteilu on hauska harrastus. Siinä saa näpertää monenlaista. Keitä sinun nukkekodissasi asuu?
Nalleista kaksi kulkee nyt pitkin ja poikin Turun (ja vähän muidenkin kaupunkien) katuja. :) Kovin ovat kivoja nalleja, on turvallinen olo niiden seurassa.
nukkekodissani asuu Niemisten perhe. ne ovat ihmisiä.
t: saimi
Lähetä kommentti