Sammakoita sekä yletöntä susheilua

Riikaa voi todella suositella myös niille, jotka haluavat herkutella ruualla. Löysimme monta suositeltavaa paikkaa. Aloitetaan sammakoista.

Kävellessämme Elisabetes ielalla ja muilla kauniilla jugendkaduilla tarvitsimme kahvitauon. Silloin törmäsimme tällaiseen ravintolaan:



Ravintolan nimi oli Lentävä sammakko ja se oli todellakin sammakkoravintola. Tällaisessa jokseenkin vihreässä huoneessa istuimme evästämässä:



Vaikutelma oli aika hämmästyttävä, kun astuimme sisään. Toiset huoneet olivat väritykseltään hieman erilaisia, mutta nekin olivat täynnä sammakoita. Yhdessä huoneessa oli takka, jossa paloi tuli.

Alberto päätti tilata lettuja ja vaahterasiirappia. Hän hämmästyi melkein yhtä paljon kuin minä sammakoista kun annos tuli. Siinä oli kolme isoa lettua.



Alberto päätti oitis, että vasta illallinen olisi seuraava ateria, joka tarvittiin.

Minä tilasin kaakaota ja juustokakun. Erittäin herkullista!



Yhtenä iltana päädyimme keskiaikaiseen ravintolaan nimeltä Rozengrals. Jo sen ulkopuolella tuntui, että oli joutunut aikakoneella keskiajalle.



Itse ravintolassa oli sisällä niin hämärää, ettemme saaneet otettua kunnollisia valokuvia. Ruoka oli kuitenkin hyvin mielenkiintoista. Alkuruuaksi söin keittoa, jossa oli kanaa ja jotain vihanneksia, joten siitä Alberto ei kyllä pääse huomauttelemaan. Sen sijaan saan luultavasti lopun ikäni kuulla Albertolta siitä, että tilasin taimenta. Sain nimittäin kokonaisen kalan, jonka päällä oli jotain omenasoseen tapaista kastiketta. Varsinaisen ruuan kanssa syötiin lisukkeita (pekoni-papuja ja linssejä), jotka olivat itse asiassa aterian maukkain osa.

Kaikista suurimmaksi suosikkipaikaksemme Riiassa oli kuitenkin Planeta sushi. Matka kesti perjantaista maanantaihin, ja sushilla kävimme kaksi kertaa – ei vain voinut vastustaa, sillä ravintolan valikoima oli sen verran ihastuttava ja laaja.

Ensimmäisellä kerralla Alberto tilasi tällaisen annoksen:



Minun annokseni oli puolestaan tällainen:



Pienissä makirullissa piti olla pinaattia, mutta se oli ravintolasta loppunut, joten minun oli tyydyttävä noriin. Pinaatti olisi kyllä ollut varsin kiintoisa sushiaines. Taaempana olevat rullat on hauskasti reunustettu kurkulla.

Toisella susheilullamme Alberto riehaantui tilaamaan seuraavanlaisen kokoelman sushia:



Garia oli riittävästi. Ihmettelin hieman, että Alberto valitsi kampasimpukkanigirin, mutta eipä siinä mitään. Ajattelin sen olevan enemmän minun makuuni.

Oma annokseni näytti tältä:



Hassusti kiekuralla olevat lohirullat ovat jonkinlainen erikoisuus: fire sushi. Rullat on käytetty käärimisen jälkeen avotulella. Ne olivat herkullisia.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että vaihtelimme Alberton kanssa sushejamme, jotta saimme kumpikin maistella vielä useammanlaisia rullia kuin itse tilasimme.

Riikaan voisi matkustaa pelkästään ruokapaikkojen vuoksi. Olimme itse asiassa Alberton kanssa yllättyneitä kaupungin ravintolatarjonnasta. Ehkä Riikaan on joskus palattava katselemaan kauniita rakennuksia, syömään hyvin – ja ehkä tilaamaan uudestaan ja kuvaamaan tulisin pizza, jonka olen koskaan syönyt.