Miniatyyrien markkinoilla

Lauantaina teimme Alberton kanssa retken Lahteen, koska siellä oli miniatyyrimessut. Albertokin lähti mukaan, koska etukäteen oli kerrottu, että messuilla on näyttely myös miehille. (Loppujen lopuksi tuo osuus osoittautui melko pieneksi, mutta Alberto viihtyi silti mainiosti.)

Matkalla pysähdyimme picnicille, vaikkei ilma ollutkaan niin lämmin kuin olisi voinut olla. Eväät maistuivat silti. Evästyspaikka oli mukavalla järvikannaksella Kuhmoisissa.



Messuilla jutustelimme Hannan kanssa. Hanna kiitteli Albertoa valokuvausvinkeistä ja minä höpsötin tietenkin koirien perään.



Hannan kennelissä oli nimittäin taas ihania koiria uutta kotia etsimässä. Ehdin valita itselleni uuden koiran ennen kuin Alberto ehti kuvaamaan, joten tässä kuvassa uutta lemmikkiämme ei näy.



Hannalla oli myynnissä myös mm. ihania kukkia.



Hanna kehotti minua sovittamaan valmistamaansa ballerina-asua.



Alberto taisi säikähtää kerta kaikkiaan, kun luuli, että alan pomppia ballerinana. - Olisinko niin paljon kauniimpi, jos minulla olisi tällainen asu? kysyin. - Kyllä sinä olet jo valmiiksi niin kaunis, Alberto vastasi. Niin kai sitten, mutta oli hauska leikkiä hetken aikaa ballerinaa.

Pääsimme vierailemaan myös Hannan puutarhassa. Se oli oikein viehättävä kaikkine kukkineen.



Mutta voi voi sentään, meidänkin pitäisi varmaan hankkia koirankoppi – tai -koppeja. Alberto ihasteli Hannan koiraa ja koppia ja alkoi suunnitella koirankopin rakentamista. Mutta pihamme on melko pieni, joten koirien täytyy ehkä tyytyä olemaan kiltisti sisällä.

Yllättävin kohtaaminen messuilla oli kuitenkin tämä:



Löysimme eräästä roomboxista sukulaisiamme. He kuuluivat nähtävästi Medicien perheeseen. Ihastelimme kovin heidän historiallista kotiaan ja pukeutumistaan.

Kotiin päästyäni asetin heti Susannalta ostamani lummeasetelman kuistille. Se sopii ihanasti talomme muuhun väritykseen.



Alberto osti Hannalta pehmolelu-Akun ja myös Mikki Hiiren. Victoria Björnhufvud kuuli uudesta koirastamme ja syöksyi saman tien meille kylään. Silitettyään koiraa hetken hän huomasi Alberton uudet pehmolelut ja näytti lopulta olevan niistä vielä innostuneempi kuin koirasta.



Niin, kuten näette, uusi koiramme on puudeli. Olen hyvin tarkka nimivalinnoissa, ja siksi ne vievät yleensä aikaa, joten koiralla ei vielä ole nimeä. Tyttökoira on kuitenkin jälleen kyseessä. Katsotaan, tuleeko taas käännyttyä maailmankirjallisuuden (tai suomalaisten klassikoiden) puoleen nimeä miettiessä. Tässä myöhemminkin joutuu taas miettimään koiran nimeä, sillä meille saapuu chihuahua, kunhan Hannan kennelissä sellainen syntyy. Mutta tehdään ensin tämän puudelin olo kotoisaksi.

P.S. Myönnettäköön, että tässä postauksessa oli vain osa ostoksistamme. Loppuja esittelemme vähitellen. Alberto osti mm. grillin.

- - -

On Saturday we visited a miniature fair in Lahti. On the way there we stopped for a picnic on a cozy place between two lakes. At the fair we met Hanna who had again nice dogs and flowers for sale. And a ballerina suit. I wanted absolutely to try it out, but Alberto managed to talk me out of it. He said I was beautiful enough even without it. One of Hanna’s dogs did find a new home from us, though. Hanna also kindly let us to visit her homely garden briefly. We also found some relatives living happy renaissance life in their period-decorated roombox.

Back at home I didn’t waste time before finding a place for the water-garden-in-a-sink I purchased from Susanna. It fit perfectly on our terrace. The daughter of our neighbours, Victoria Björnhufvud, had heard that we had a new dog, a poodle, and came to see it at once. However, after seeing the adorable Donald Duck and Mickey Mouse dolls Alberto had bought from the fair, her interested for the dog lessened somewhat.