Toivolan Vanhan Pihan avajaiset

Tänään sunnuntaina tassutimme kiivaasti Jyväskylän keskustaan Cygnaeuksenkadulle, sillä siellä vietettiin Toivolan Vanhan Pihan avajaisia. Paikka on viehättävä 1800-luvun käsityöläismiljöö, jossa nyt toimii käsityöläisliikkeitä. Pihapiirissä on myös museona toimiva kuparisepän talo, ja kahviokin avataan, kun ennätetään. Sateisellakin ilmalla romanttisessa pihapiirissä ja varsinkin sisällä rakennuksissa saattoi todella kokea elävänsä jotain muuta aikaa kuin 2010-lukua.



Ainakin tänään Toivolan Vanhan Pihan isoimmassa rakennuksessa saattoi nähdä myös nukketaidetta. Näytteillä oli useita Jyväskylän historiaan sidottuja nukkekuvaelmia. Ellen ole ihan väärässä, nämä samat taideteokset olivat kaupunginkirjastolla jokin aika sitten.



Kuparisepän talo oli täynnä vanhoja esineitä. Eräs pikkutyttö kysyi isältään, mikä tämä esine oli:



Isä vaikutti hieman epävarmalta, vaikka oikein arvasikin, joten minä sitten tokaisin, että kyllähän se rukki on ja sillä tehdään lankaa. Olisi aika hienoa, jos sattuisi osaamaan rukilla kehräämisen!

Langoista puheen ollen – minun piti tietenkin vierailla myös Titityyn lankaliikkeessä, joka on toiminut Toivolan Vanhassa Pihassa jo jonkin aikaa ennen virallisia avajaisia. Tarjolla oli aivan uutta lankaa nimeltä Muisto. Langan värisävyjen nimet tulevat Toivolan pihapiirin asukkaiden nimistä. Langassa näytti olevan ihania värisävyjä, mutta päädyin kuitenkin ostamaan tällä kertaa vyyhdin Väinämöinen-nimistä lankaa. Siinä on niin ihania värejä, että niitä oli aivan mahdotonta vastustaa. Ja tottahan toki lanka sopii mainiosti Kalevalaa fanittavalle karhulle.



Jos langat tuntuivat liian naiselliselta jutulta, Toivolan Vanhasta Pihasta löytyi myös tosi miehistä touhua – taontaa. Erikoista oli tosin se, että sepillä oli käytettävissään omituinen kone, jollaista emme olleet koskaan aiemmin nähneet. Sillä takominen vaikutti kuitenkin varsin kätevältä, jos tiesi, mitä tehdä.



Pihan tunnelmaa loivat vanhat esineet, joista eniten huomiota herätti viimeisen päälle kunnostettu Ford. Olisi hurjaa, jos kerran pääsisi tuollaisen auton kyytiin!



Paikalla ei vielä ollut pysyvää kahviota, mutta kahvin saanti ei silti tuottanut ongelmia. Paikalla oli nimittäin vanhasta bussista rakennettu Herkkulähetin kanttiiniauto, josta myytiin kaikkea, mikä nyt ruokalistalla voi ulkoilmaruokailijalle olla olennaista: nakkimakkaraa, lihapiirakkaa, kahvia, teetä, korvapuusteja sekä tietenkin lettuja.



Bussi oli täynnänsä ihastuttavia vanhanajan yksityiskohtia. Siitä löytyi mm. vanha radio.



Me päädyimme Alberton kanssa tietenkin lettuihin. Minä join kahvin ja Alberto teetä.



Letunsyönnin jälkeen lihapiirakat alkoivat haista houkuttelevasti kuonoihimme, mutta vältimme kiusauksen. Sen sijaan lähdimme kotiin hetkeksi aikaa lepäilemään.

Illalla palasimme Toivolan Vanhalle Pihalle. Avajaispäivänä piha oli auki iltaan asti ja luvassa oli pimeän jo tultuakin erityisohjelmaa, sillä paikka oli mukana Valon kaupunki -tapahtuman päättäjäisissä. Niinpä saavuimme fiilistelemään ja katsomaan pihan iltavalaistusta. Makasiinien vierellä oli myös paperilyhtyjä, jotka loistivat kauniisti.





Toivotamme Toivolan Vanhalle Pihalle Alberton kanssa kaikkea hyvää ja odotamme jo innokkaina tulevia joulumarkkinoita.

- - -

The grand opening of the House Toivola Old Yard

Last Sunday we attended the opening ceremonies of a new attraction here in Jyväskylä - The House Toivola Old Yard. The place is charming rebuild of the late 19th century craftsman milieu with old buildings, museums, workshops and boutiques. They will also open a cafeteria there towards the end of the year.

Despite the rain we had great time - the whole atmosphere was really something else than 2010s. There was some doll dioramas about the life in Jyväskylä back at the day in one of the buildings whereas another cottage was housing the museum of a coppersmith workshop.

One of my favorite yarn shops Titityy had moved their shop to one of houses on the Old Yard as well, so I couldn't resist the temptation of visiting them. And neither could I resist the temptation of buying a few yarns while I was there. They had launched a new collection of yarns commemorating the people who had lived around the yard more than a hundred years ago. The yarns were lovely but I still ended up buying something else.

Alberto was not so much interested in yarns but fortunately there was something for him, too. In one of the workshops the blacksmiths were hammering some serious iron - sometimes even with a huge machine! And of course there was a nicely restored old Ford on display as well. It would be really cool to ride such a beauty sometimes.

As I mentioned, we are still waiting for the cafeteria on the yard to open, but it was still possible to get some coffee and bakery goodies on the opening day, too. There was a lovely mobile cantina that was refurbished in an old bus, serving everything one could ask for: coffee, tea, buns, pancakes, pies and frankfurters. We ended up having some tea and coffee with pancakes. The pies smelled delicious, too, but this time we were strong and didn't indulge but left for home for good.

We returned to the Old Yard later in the evening as they had promised there to be some special program after the sunset. There was indeed - the official closing ceremonies of "Jyväskylä - The City of Light" happening. Hot drinks were served in the dusk of the evening and people had made nice paper lanterns that were illuminating the falling darkness cozily.

We wish the House Toivola Old Yard all the best for the future and can't wait for the promised Christmas market that will be arranged there!