Pihlajanmarjasato on ollut tänä vuonna runsas. Tilhille riittää jälleen syötävää, kunhan ne tänne asti pääsevät.
Myös puiden lehdet ovat saaneet syksyiset värinsä. Tämä Alberton löytämä puu on varmasti komeimpia tämän syksyn puita:
Ilma on tietenkin hieman kylmennyt, mutta onneksi meidän ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin kaivaa viitat ullakolta. Lämpimässä viitassa metsässä kävellessä ei tule kylmä.
Metsästä löytää kaikenlaisia luonnonihmeitä. Tällä kertaa hämmästelimme näitä juurakoita, jotka eivät oikein tienneet, minne kasvaa. Tai sitten niillä oli ajatus tunkea tassujemme tielle ja kampata meidät. Näkymä olisi nimittäin voinut olla vaikka lumotusta metsästä.
Meillä on ollut tapana kuvata joka syksy ainakin yksi kaunis kärpässieni. Tänä syksynä kärpässienten löytäminen on ollut työlästä. Onnistuimme kuitenkin havaitsemaan muutaman yksilön, joista tämä pikkuruinen oli selvästi suloisin.
Perinteiseen tapaan Alberto järjesti myös tänä syksynä Octoberfestin. Paikalla olivat vanha harmaapäänalle muoreineen sekä vaari- ja mummo-Orso. Lisäksi juhliin osallistui joukko ystäviä. Jokainen halukas sai maistaa bratwurstia, hapankaalia, perunasalaattia ja Octoberfest-olutta. Sää oli välillä hyvinkin sateinen, ja saimme jopa rakeita niskoihimme, mutta siitä huolimatta kaikki tuntuivat viihtyvän mainiosti. Tässä näette vielä kuvan tarjoiluista:
Viivikin on ollut syystuulella. Olemme olleet hieman huolissamme ystävästämme siilistä, joka ei vaikuta lainkaan siltä, kuin olisi menossa talviunille. Tänään törmäsin vieläpä varsin erikoiseen kohtaukseen. Olin keittiössä, kun kuulin outoa humisevaa ääntä salista. Menin kurkistamaan, ja mitä näinkään! Viivi ja siili leikkivät lehdissä. Alberto seisoi vieressä luudan kanssa aivan sen näköisenä, kuin olisi auttanut lehdet kasaan salimme lattialle.
- Viivi ja siili leikkivät talviunille menoa, Alberto selitti.
Ehkäpä tällä tavoin saamme pikku ystävämme oikeasti talviunille. Eikös siileillä ole jo niiden aika?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti