Päästyämme Colosseumille kurkistimme ensin sisälle lukuisista kaariholvisista aukoista. Siellä se areenanpaikka näytti edelleen olevan.
Alberto oli aivan tohkeissaan, kun katsastimme areenan alla olleiden käytävien raunioita.
- Täällä ne gladiaattorit odottivat vuoroaan, hän selitti. - Ja villieläimiä tungettiin hisseihin, joista ne yhtäkkiä yllättäen ilmestyivät areenalle.
Minä pidin matalaa profiilia ja annoin Alberton intoilla, vaikka tarinat olivatkin minulle ennestään tuttuja.
Mosaiikkien ystävä Alberto bongasi tietenkin myös Colosseumilta mosaiikkeja – jotka olivat ymmärrettävästi gladiaattoriaiheisia.
Valtavan rakennelman toisessa kerroksessa tapasimme kissan, joka näytti asustavan Colosseumilla. Se ei paljoa korvaansa lotkauttanut, vaikka Alberto hääri ottamassa siitä valokuvia.
Toisessa kerroksessa oli hienoa poseerata yhdessä Alberton syntymäpäivän kunniaksi. Ja kuten voitte havaita vertaamalla blogini alkuhetkien kuviin, Alberto on säilyttänyt nuorekkaan olemuksensa vanhenemisestaan huolimatta.
Colosseumilta oli upeat näkymät Palatinus-kukkulalle. Tuli oikein riemullinen olo, kun näki pitkästä aikaa Konstantinuksen riemukaaren.
Tarkasteltuamme Colosseumia riittävän kauan päätimme istahtaa hetkeksi sen ulkopuolelle pienelle välipalalle. Silloin huomasimme suuren raunion vieressä pikkuruisen raunion. Ajatella, varmaan se katseli Colosseumia joka päivä ja ajatteli, että vielä sekin haluaisi isona tulla suureksi raunioksi.
Välipalan jälkeen lähdimme Forum Romanumille. Alberto halusi nousta Palatinus-kukkulalle, ja minä puolestani jäin siksi aikaa lepuuttamaan tassujani. Kukkulalta oli vielä mahtavat näkymät Colosseumille.
Albertolla näytti menevän jonkin aikaa Palatinuksen katseluun, eikä ihme, sillä sen verran mainioita raunioita hän kukkulalta löysi.
Alberto löysi Palatinukselta myös suosikkipuuni pinjan.
Sitten olikin aika syöksyä Forum Romanumille. Alberto ihmetteli kovin, minne minulla oli niin valtava kiire.
No Vestan temppelille tietenkin. Pienenä leikimme aina Marian kanssa Vestan neitsyitä. Äiti ei tosin oikein pitänyt siitä, että yritimme pitää ikuista tulta yllä keittiömme tulisijassa.
Tällä kertaa myös Atrium Vestae oli avoinna yleisölle (edellisellä Rooman-käynnillämmehän pääsimme vain kurkistamaan sinne). Paikka olikin oikein romanttinen, sillä siellä kasvoi ruusujakin. Vestaalien patsaista oli jäljellä enemmän kuin muistinkaan.
Tietenkin minun piti poseerata yhden vestaalipatsaan kanssa.
Mutta tätä patsasta ihmettelimme Alberton kanssa kovin. Miten ihmeessä naisen kädet olivat aikanaan olleet? Jos hänen toinen kätensä nojasi lantioon, jossa oli jäljellä jonkinlainen kädentynkä, täytyi käden olla aikanaan melkoisen pitkä. Löysimme siis nähtävästi Milon Venus kakkosen.
Vestaalien atriumissa kohtasimme myös päivää paistattelevan liskon, joka oli kuitenkin sen verran laiskalla tuulella, ettei viitsinyt suuremmin heittäytyä juttusille, kun yritimme kysellä kuulumisia.
Iltapäivän alkaessa lopulta kääntyä illaksi kiipesimme Capitoliumille, josta ihastelimme Forum Romanumia vielä hetken.
- Melkoinen kasa raunioita, Alberto totesi yhteenvedoksi.
Capitoliumilla näimme myös hienosti leikatun pensaan.
- Tuo näyttää joltain hämärästi tutulta... minä mietin.
- Taitaa olla enemmänkin kuin hämärästi tuttu juttu kyseessä, Alberto virnisti ja nyökkäsi kohti aivan vieressä olevaa Capitoliumin sutta.
Tassuteltuamme vielä hetken kaupungilla ilta muuttui äkkiä kovinkin hämäräksi – kaupungin ylle oli kuin vaivihkaa noussut ukkosmyrsky, joka tarjosi paitsi komeaa salamointia, myös roppakaupalla vettä niskaamme.
- Mennään takaisin Colosseumille! Alberto huudahti yhtäkkiä säästä huolimatta.
En ymmärtänyt miksi, mutta enpä halunnut Albertolta tätä mielitekoa kieltääkään, varsinkin kun oli hänen syntymäpäivänsä. Sitten paljastuikin, että Alberto halusi tietenkin vain ottaa Colosseumista kuvan iltavalaistuksessa. Ja uskokaa tai älkää, näin komean kuvan hän otti vesisateesta huolimatta:
Sitten oli jälleen varmistettava, ettei tämäkään Rooman-matka jäisi viimeiseksi. Sadekin oli sopivasti jo tauonnut, joten kävimme viskaamassa pari kolikkoa Fontana di Treviin.
Kuuluisan suihkulähteen jälkeen olikin taas aika suunnata tassut takaisin kohti Santa Maria Maggioren kulmia, jossa suosikkiravintolamme kyltti jo kotoisasti meille loistikin. Alberton juhlapäivän kruunasi siis tietenkin illallinen suosikkiravintolassamme Nuova Stellassa.
Juhla-aterian alkuun Alberto otti antipasto miston, jossa olikin herkkuja riittämiin.
Minä puolestani en voinut tälläkään kertaa vastustaa insalata di marea, jotta sain päivän äyriäiskiintiöni täyteen.
Pääruuaksi söimme molemmat spaghetti alla carbonaran – ja voi miten herkullista se olikaan!
Alberto heittäytyi hurjaksi ja otti vielä pastan jälkeen saltimboccaa. Lisukkeita hän ei kuitenkaan jaksanut, mutta se ei menoa haitannut. Nuova Stellan saltimbocca olikin varmaan koko matkamme kehutuin ruoka-annos.
Jälkiruuaksi otimme molemmat valikoiman juustoja. Kukapa niitä voisi vastustaa?
Maukkaan illallisen kruunasi vielä pullollinen talon mainiota punaviiniä ja iloinen rupattelu tutun tarjoiluhenkilökunnan kanssa. Alberto vietti siis onnistuneen syntymäpäivän, ja seuraavana päivänä suuntasimme Firenzen kautta Reggio Emiliaan. Siitä kerron sitten seuraavalla kerralla.
- - -
Alberto's great day
I wasn't that much surprised when Alberto revealed that he wanted to start his birthday celebration by visiting the Coliseum. And so we did. While on our way to this most famous amphitheater of them all we also passed by the place where we shared our first kiss on our first date - needless to say, I took the opportunity to give Alberto his birthday kiss on this exact spot again.
On the Coliseum we started by walking round the arena level first. Alberto was anxious to show me the dungeon under the arena and lectured about how gladiators had been waiting for their turn there or how wild animals had been elevated on the arena from below. I knew all that stuff well before hand but kept low profile and allowed him to vent on.
From the ground level we made our way to the second floor, observing some interesting mosaics on the way. We also met a cat that was taking it easy despite the huge amount of tourists around - and despite one anonymous bear gentleman who was trying to capture her on film from all possible angles.
There was a magnificent view over the arena waiting for us on the second floor, so it was more than customary to pose for a photo together there. Nice views over the surrounding areas - like the Palatine hill and The Arch of Constantine - opened outside from the outer walls also.
After spending a splendid morning in the Coliseum we retreated for a quick picnic lunch on Piazza del Colosseo. While sitting there with our sandwiches, we noticed a rather cozy small piece of ruin lying next to the massive wall of the amphitheatre. I think that this tiny piece of ruin probably watches his big brother every day, dreaming how he would be as big a ruin someday.
From the Piazza del Colosseo we continued to the Roman Forum. Alberto wanted to climb on the Palatine hill first while I stayed on at the entrance resting my paws and enjoying the view over the Coliseum while waiting for him to return.
Once Alberto got back from the hill after taking enough photographs there, I hurried him down to the Forum. He wondered why I was in such a hurry but of course I had my reason - the House of the Vestals. When I was a little girl, we often played Vestal virgins with my sister Maria. However, our mother didn't much appreciate our efforts to keep the eternal sacred flame in our oven...
On our last visit to the Forum the House of the Vestals was unfortunately closed for restoration but this time we were lucky enough to get there. And what a romantic place their atrium was with its roses and statues. We also briefly chatted with a small lizard that was enjoying the sunny day.
As the afternoon was turning into the evening, we climbed onto the Capitol Hill for a view over the whole Forum.
- A rather remarkable set of ruins, Alberto observed.
- But look at that bush, it looks vaguely familiar...
- Well, it should be more than familiar for you, Alberto smiled and nodded towards the statue of the Wolf of the Capitol just next to the bush I had been wondering about.
While we were descending from the Capitol Hill to the street level again, the evening darkened surprisingly quickly when a thunder storm rose over the town. We got to see some amazing lightning but also got tons of rain.
- Let's go back to the Coliseum, Alberto suggested despite the demanding weather conditions.
I didn't see the point of going back, but as it was his birthday I agreed to follow him. However, once we got there, I quickly understood what Alberto was after: he wanted to take a photo of Coliseum with its night time illuminations. And what a nice picture he got indeed.
After that I wanted to ensure our return to this wonderful city by throwing a coin into the Fontana di Trevi. Once this obligation had been fulfilled, it was time to head back to Santa Maria Maggiore and our favorite restaurant that was waiting for us there - Alberto's birthday was about to be culminated by a dinner in Ristorante Nuova Stella.
We started with some antipasti - antipasti misti for Alberto and insalata di mare for me - before continuing with delicious Spaghetti alla carbonara. After the pasta Alberto still thought he could have something as secondo piatto and as a true Roman he settled with some Saltimbocca (without contorni this time). The dinner was completed with some cheese, a bottle of excellent red wine and some light chatter with the friendly waiter.
After such a successful birthday in Rome it was time for us to say goodbye for this eternal city and head north towards Florence and Reggio Emilia. More about this next time!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti