Elämysmatka Ouluun

Sergiota poltteli ajatus myös pohjoisemman Suomen näkemisestä, joten otimme hänet mukaamme Oulun-matkallemme. Jo matkan varrella näimme mielenkiintoisia asioita. Maantien varressa olevilla taukopaikoilla näkee harvoin mitään mieleenjäävää, mutta Pyhäsalmella sijaitsevan Vaskikellon pihassa voi katsastella isompia ja hieman pienempiäkin kirkonkelloja, jotka on tuotu paikalle mm. Saksasta.





Matkamme meni myös Suomen keskipisteen ohi, joten auto oli jälleen pysäytettävä. Sergio halusi ehdottomasti poseerata täsmälleen keskellä Suomea.



Ouluun päästyämme kiikutimme tavaramme kiireesti hotellille ja suuntasimme heti sen jälkeen Kuusisaareen, sillä Ouluun oli tultu nimenomaan Qstockin takia. Tiesimme festivaalin hyvin järjestetyksi ja viihtyisäksi, sillä olimme olleet tapahtumassa aiemmin vuonna 2008. Silloin tapasimme muuten hotellimme hississä mukavia hollantilaisia.

Tällä kertaa aloitimme rokkaamisen sellomusiikin tahdissa. Onneksi olimme hieman perehtyneet asiaan, enkä minäkään säikähtänyt, vaikka selloja tunnuttiin välillä käsiteltävän hieman kovakouraisesti.



Ajoittain niitä myös soitettiin hieman oudoissa asennoissa.



Yhtä kaikki konsertti oli mahtava, varsinkin Apocalyptican tulkinta Metallican Nothing Else Matters -biisistä. Siitä eivät biisi ja tulkinta paljon hienommiksi muutu.

Apocalyptica tuntui vetävän paikalle myös vieraita ulkoavaruudesta. Vai mitä sanotte siitä, että tällainen alus ilmestyi yhtäkkiä taivaalle ja laskeutui aivan festarialueen viereen?



Me emme ehtineet mennä tervehtimään ulkoavaruuden asukkaita, koska heti Apocalyptican jälkeen esiintyi virolainen Iiris. Emme tienneet hänestä etukäteen oikeastaan mitään, mutta emme vierasta uusiin artisteihin tutustumista, joten tassuttelimme telttaan, jossa Iiris esiintyi.

Nuori virolaisnainen veti hienon keikan. Iiris oli niin hauska ja energinen, että ensi keskiviikkona, kun hän esiintyy Lutakossa, menemme ilman muuta paikalle. Keikkaa voi suositella kaikille muillekin, jotka asustavat täällä meillä päin.



Ensimmäisen Qstock-päivämme päätti PMMP, joka ei petä koskaan. Mira ja Paula esittivät runsaasti uuden levynsä kappaleita ja olivat niin vauhdissa, ettei aina pysynyt kärryillä, missä he menivät. Onneksi he ovat niin pieniä naisia, etteivät pystyneet horjuttamaan lavarakenteita, vaikka niissä kiipeilivätkin.



Keikan jo loputtuakin Mira jatkoi pelleilyään ja kaksi bändin pojista joutui kannattelemaan häntä.



Ensimmäinen Qstock-päivämme oli vähintäänkin erittäin onnistunut, ja seuraavana päivänä hyvä meno vain jatkui. Ensimmäiseksi menimme katsomaan Haloo Helsinki! -yhtyettä, jonka olimme todenneet erittäin mainioksi live-esiintyjäksi jo aiemmin tänä kesänä. Meno oli energistä Qstockissakin.



Laulaja Elli eläytyi biiseihin viimeisen päälle. Ehkä juuri siksi tai sitten jostain muusta syystä Sergiokin oli aivan innoissaan, vaikkei laulujen sanoituksista mitään ymmärtänytkään.



Seuraavana oli vuorossa Kauko Röyhkä. Alberto oli kovasti sitä mieltä, että Röyhkä ja hänen yhtyeensä Narttu piti nähdä juuri Oulussa. Itse olin hieman hämmentynyt, sillä Oulua ei kuvattu esitetyissä biiseissä kovinkaan positiivisesti. Keikka oli kuitenkin sopiva leppoisaan kesäpäivään.



Qstockissa oli mukavasti kiinnostavia bändejä koko ajaksi, joten lepo- tai ruokatauon paikkaa oli hieman vaikea löytää. Röyhkän jälkeen maltoimme kuitenkin istahtaa hetkeksi kuuntelemaan Emma Salokoskea hieman etäämmältä. Alberto ei kuitenkaan jaksanut olla kauaa paikoillaan.
- Tuolla toisella lavalla esiintyy Väinö Tuonela ja kerettiläiset, hän vouhotti. - Pakkohan se on nähdä, millaisella bändillä on noin outo nimi.

Sergio lähti Alberton mukaan, ja kun he palasivat, kävi mielessäni, että ehkä minunkin olisi pitänyt lähteä tarkistamaan, millaisia nykyajan kerettiläiset ovat. Tai ainakin katsomaan, miltä mies nimeltä Tuonela näyttää. Onneksi Alberto oli ottanut valokuvan.



Aika kerettiläiseltä näyttää, pakko myöntää.

Pienen lepohetkeni jälkeen esiintyi Chisu.
- Oletko varma, ettei tuo ole Madonna? Alberto kysyi minulta hämmennyksissään.
Minä naurahdin hieman.
- Ei, kyllä Madonna on kuitenkin hieman erinäköinen, vastasin.
Sergio ja Alberto jäivät epätietoisiksi, mutta tulivat lopulta siihen lopputulokseen, ettei Madonna taitaisi osata laulaa suomeksi.



Illan viimeisenä esiintyjänä oli Roxette. Minä fiilistelin teini-ikäni hittibiisien parissa helposti reilun puolentoista tunnin keikan, vaikka tassut olivatkin jo parin päivän rokkaamisesta kipeät. Alberto puolestaan nimitti Periä ja Marieta hassutellen ikinuoriksi keski-ikäisiksi.



Qstockin jälkeen päätimme jäädä vielä hetkeksi Ouluun. Ajatuksemme oli tietenkin myös testata oululaisia ruokapaikkoja, joten lounasajan koitettua kiipesimme Stockmannin neljänteen kerrokseen maistamaan Tomo-sushipaikan susheja. Listalla oli hauska kahden hengen annos, jonka jaoimme Alberton kanssa. Se oli herkullinen ja juuri sopiva kevyeksi lounaaksi.



Sitten ihastelimme hieman oululaisia maisemia ja kävimme myös kurkkaamassa, miltä Kuusisaaren ympäristö näytti festariroskaamisen jälkeen. Onneksi maisemaa oli jo ehditty siivota. Oulujoenkin näimme. Sitä ei tosin voi kuvata ainakaan kaikissa kohdin hurjaksi virraksi.



Aivan Kuusisaaren lähellä oli tämä viehättävä patsas ja viheralue.



- Onpas viehättävä rakennus! minä huudahdin sitten. - Mikä tuo on?
- Vaikuttaa kahviolta, Alberto sanoi, tuolla nimittäin mainostetaan kahvia ja jäätelöä.
Ja tosiaan, kyseessä oli Tähtitornin kahvila, ehkä viehättävimmässä rakennuksessa toimiva kahvio, minkä olen koskaan nähnyt. Kahvi, jäätelö ja limsa maistuivatkin mainiosti kahvilan terassilla.



Osoittautui myös, että kahvila oli koiraystävällinen.



No, ehkäpä koirat aiheuttavat keskimäärin vielä vähemmän hämminkiä kahvilassa kuin karhut. Meillä ei kuitenkaan ollut taloutemme koiria mukana, sillä Neiti Pupu hoiti heitä Viivin kanssa kotona.

Torilla oli myös piipahdettava – ja kauppahallissa, jonka edessä tapasimme Oulun tunnetuimman poliisin.



Paikallinen tuttumme antoi hyvän vihjeen seuraavasta ruokapaikastamme. Aivan torin lähellä sijaitsi Bar & Grill Kauppuri 5, pieni baari, josta saa aivan mainioita hampurilaisia. Paikka osoittautui varsin suosituksi – eikä ihme, todellakaan – joten oli onni, että ilma oli riittävän lämmin ulkopöydissä syömiseen. Oma hieman tulisempi hampurilaiseni oli oikein herkullinen.



Illalla päätimme viedä Sergion humppaamaan. Ensin oli kuitenkin pelattava bingoa, joka järjestettiin humppakeikan kunniaksi. Valitettavasti emme voittaneet mitään, vaikka meillä oli monta ihan oikeaa numeroa.



Humppaa esitti tietenkin Eläkeläiset. Hetken kuunneltuaan Sergio ihmetteli:
- Nämä kappaleethan kuulostavat kovin tutuilta...
- No se ei ole mikään ihme, sillä Eläkeläiset soittaa pääosin humppaversioita kevyen musiikin klassikoista, naureskeli Alberto. - Äsken tulivat Rolling Stonesien ”I Can't Get No Satisfaction” nimellä ”En saa millään humpatuksi” ja Black Sabbathin ”Heaven and Hell” nimellä ”Jenkkaa ja humppaa”. Ja nyt näköjään tulee Metallican ”Enter Sandman”!

Illan mittaan meno tansseissa äityi niin kovaksi, että Sergiota meinasi ensin jopa huimata, mutta pian näimme hänenkin liittyvän letkajenkkaan.



Hurjan humppaamisen jälkeen oli aika lähteä kotia kohti. Sergio halusi kuitenkin nähdä vielä pohjoisempaa Suomea, joten hän suuntasi oikeaan Lappiin, kun me taas lähdimme ajamaan nelostietä etelään.

- - -

The Oulu Experience

After the trip to Mikkeli Sergio was keen to see some of the northern part of the country, too. This was easily arranged as we had already booked a weekend for attending the Qstock festival in Oulu. While driving north, we stopped to show a few places for Sergio. The first stop was in Pyhäsalmi for the collection of old church bells on the yard of the Vaskikello restaurant. The second stop was in Piippola when Sergio wanted to pose for a photo on the geographic center point of Finland.

Those who have followed our life long enough may remember that we had been in Qstock before back in summer 2008 when we met some nice dutch musicians in our hotel's elevator. This time we arrived Oulu and the festival grounds just about time to catch some nice cello music performed by Apocalyptica. Luckily I knew this group well beforehand because otherwise I might have been worrying so much about the way they were handling their precious instruments. However, one thing I was definitely not prepared for was an unknown flying object that landed nearby during their show...

The next artist, the Estonian pop start girl Iiris, was somewhat a mystery for us as this was our first encounter with her and her music. The show was very energetic and fun and we decided that we will definitely go to see her when she's playing in our local rock club Lutakko next week.

The last artist for the first festival day was PMMP - a girl duo that never lets you down. They played a lot of songs from their latest album and seemed to be all around the stage, as usual. They didn't bother to stop fooling around even when it was time to take the curtain bows...

The first day at the festival was a ball and the second day didn't do any worse either. We started around noon by checking out a pop/rock group of young and pudding musicians called Haloo Helsinki! We had seen them once before and found them to be a great live again. The charisma of their singer/bass-player Elli was enough to convince even Sergio even if he didn't understand any of their lyrics.

Our day continued then with a real classic of Finnish pop and rock: Kauko Röyhkä & Narttu. Alberto emphasized the importance of seeing this artist on his home soil in Oulu, but I was not so sure about that as Kauko's songs doesn't necessarily paint too happy a picture of his home town. But the gig was very nice, nonetheless.

After Mr. Röyhkä and his friends we decided to sit down and have some lunch while listening some lighter music provided by Emma Salokoski Ensemble. However, as usual, Alberto wouldn't rest on his laurels too long but wanted to go to check a group called Väinö Tuonela & Kerettiläiset on the beach stage. Sergio went on with him as he wanted to see what kind of a band would play under such a morbid name.

The next artist stirred some confusion among our ranks.
- Are you sure that is not really Madonna there on the stage, Alberto asked.
- Oh no, this is Chisu, one of the leading female artists here in Finland these days. But I do agree she does look a bit like the queen of pop herself...

And then it was time to the top-billing of the festival - the Swedish pop icon Roxette. It was so nice to hear those hit songs I liked to listen to when I was a teenager. Alberto couldn't resist the temptation of making a joke about how Per and Marie must be the youngest middle-aged pop stars in the world.

Even if the festival was over, we decided to stay in Oulu for one more day, see places, try some local restaurants and do some shopping. After some sushi lunch in Tomo sushi restaurant we followed the Oulu river through a nice park area and ended up in a cafe that was opened in a refurbished old observatory tower. After some afternoon coffee and ice cream we walked back to the market place and visited the famous old market hall to shop some local goodies like reindeer meat and cheese.

As a local friend of ours has tipped us about a good burger place next to the market square, there was no arguing where to have the dinner. The burgers and service in Bar & Grill Kauppuri 5 were excellent, so it is no wonder that the place is very popular.

As it was soon time to bid farewell to Sergio, we decided that we should still take him to experience something extremely Finnish before we would part. A famous humppa-group Eläkeläiset were playing in Bar 45, so we took Sergio to listen (and dance) to their fierce humppa music. As a bonus, there was also a bingo game before the show. Unfortunately we didn't win anything.

As the show started, Sergio noticed something:
- These songs sounds strangely familiar...
- Well, no wonder, mate, Alberto replied. - Eläkeläiset is playing mostly humppa-covers of famous pop and rock songs. We just heard Rolling Stone's "I Can't Get No Satisfaction" and Black Sabbath's "Heaven and Hell". And now they started "Enter Sandman" by Metallica!

After the infernal humppa show it was time for us to head back home. Sergio didn't join us this time as he wanted to spend the last few days of his holiday by traveling still further north to see the real Lappland and probably visiting Nordcap in Norway before going back to Italy.