Olen ilmeisesti vaahdonnut Albertolle liikaa ystävästäni pienestä merenneidosta. Hän nimittäin intoutui keittiössä varsin merelliseksi. Hän toi kaupasta äyriäissekoituksen, kaivoi kaapista mustekalan musteella värjättyä pastaa ja alkoi kokata. Se ei vienyt kauaa, koska äyriäiset eivät hänen mielestään kaivanneet seuraksi muuta kuin hieman tomaattipohjaista kastiketta, jossa oli seassa mm. basilikaa, valkosipulia ja aurinkokuivattua tomaattia. Sellaista löytyi valmiina, joten tällä kertaa Alberto tapojensa vastaisesti oikaisi ruuanlaitossa. Ruoka oli hyvin yksinkertainen mutta maukas – ja herkullisen näköinenkin:
Viime päivinä olen lueskellut upouutta Kalevalaani. Kotiimme on myös ilmestynyt vielä yksi koira, dalmatialainen. Se on hieman suurempi kuin Alberton aiemmin hankkimat koirat, mutta paljon rauhallisempi. Sen kanssa voisin ehkä päästäkin kuvaan, jossa paniikki ei ole valtaamassa minua. Alberto on myös alkanut suunnitella terraariota lemmikkihämähäkilleen. Jospa se ei kohta enää juoksentelisi kahdeksalla inhottavalla jalallaan ympäri asuntoa. On kauhistuttavaa olla koko ajan kauhuissaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti