Sairastuvalla ollaan!

No niinhän siinä kävi, että flunssa todellakin iski! Olemme nyt Alberton kanssa molemmat vuoteen omina. Alberto köhii todella pahan kuuloisesti, niistämme jatkuvasti, kuumetta on enemmän tai vähemmän. Oma ruumiinlämpöni on juuri noussut 0,17 yksikköä edellisestä mittauksesta, jonka tein 15 minuuttia sitten. Alberton mielestä mittaan lämpöäni hieman liian usein, mutta minä niin rakastan tarkkoja, säännöllisesti kerättyjä tietoja.

Emme ole jaksaneet paljoa muuta kuin makoilla sängyn pohjalla.



Olen nukkunut päiväunia ja lukenut William Goldingin Kärpästen herraa. Olen pitkään halunnut lukea sen, ja nyt, kun olen tarttunut siihen, täytyy myöntää, että se on varsin kiehtova. En ole vielä päässyt kovin pitkälle, mutta asuttamattomalle saarelle joutuneet koulupojat ovat jo melkoisissa ristiriidoissa keskenään. Eräs metsästäjäksi ryhtyneistä pojista, Jack, on hurmaantunut kiihkoon asti tappamisesta. Se on jo kirjan alkuvaiheessa pelottavaa. En uskalla ajatellakaan, mitä vielä tulee tapahtumaan.

Kärpästen herra on hyvä esimerkki siitä, kuinka pelkät henkilöiden väliset jännitteet riittävät kantamaan tarinaa. Jotain magiaa Goldingin kielessäkin taitaa olla, sillä olen lukenut luontokuvauksetkin kivutta. Olen kuullut, että kirjan loppu on vielä parempi kuin alku. Enpä ihmettele, jos niin on, sillä näin taitava kirjoittaja osaa varmasti myös lopun huipentamisen taidon.

Nyt lienee parasta siirtyä koneen ääreltä takaisin sängyn pohjalle. Pikaista paranemista itselleni ja Albertolle!