perjantai 18. heinäkuuta 2008

One Ring to rule them all, One Ring to find them

Olemme palanneet Lontoosta. Koska hotellimme Internet-palvelu ei toiminut toivotusti, ajatusta kuulumisten kertomisesta Englannista käsin ei oikein saatu toteutettua. Joka tapauksessa nyt on kaikenlaista matkustusaiheista kerrottavaa.

Alberto ei ollut paljoa miettinyt, mihin joutuu, kun jätti minut päiväksi kiertelemään Lontoota yksikseni. Tassuttelin tyytyväisenä vahingossa Catherine Streetille, jolla sijaitsee Theatre Royal Drury Lane, joka esittää (itse asiassa enää tänään ja huomenna) Lord of the Rings -musikaalia. Asia alkoi kutkuttaa minua kovin, ja houkuttelin Alberton lähtemään kanssani musikaaliin. Ostimme perjantaina, saapumispäivänämme, liput maanantain esitykseen.

Paikkamme olivat ylimmällä parvella, ja jouduimme kiipeämään hurjan määrän portaita päästäksemme sinne. Mutta näkymä ylhäällä olikin melkoinen, sillä musikaalin lavasteet yltivät katsomoon asti – niiden puukiemurat peittivät katsomon reunoilla alhaalta ylös saakka sijaitsevat aitiot ja kurkottivat haarojaan lähes ylimmälle parvelle asti.

Esitystä voisi parhaiten kuvailla sanalla taianomainen. Kuinka Bilbo oikein katosi? Kuinka Musta Ratsastaja yhtäkkiä ilmestyi keskelle näyttämöä? Kuinka örkit pomppivat eriskummallisilla jaloillaan? Kuinka entit mitenkään pysyivät korkeuksissaan huikeilla puujaloillaan? Kuinka Klonkku ryömi esirippua alas pää alaspäin? Olimme Alberton kanssa aivan pöllämystyneitä. Olemme molemmat sitä mieltä, että musikaali oli paras kokemus Lontoon-matkallamme. Emme ole koskaan nähneet sellaista teatteria.

Olimme itse asiassa niin pöllämystyneitä, ettemme muistaneet ottaa teatterista valokuvaa esityksen jälkeen. Onneksi löysimme netistä kuvan, joka on luvallisesti kenen tahansa käytettävissä. Tältä teatteri siis näytti ulkoapäin.



P.S. Linkki musikaalin omille sivuille kannattaa katsastaa. Siellä on mm. videokuvaa musikaalista.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi mahtoi olla ihanaa !
Lotr on suosikkeja täällä metsien keskellä :)

Olivia Orso kirjoitti...

Kyllä se oli ihanaa, ei sitä voi kieltääkään. ;) Onneksi ostin levyn, jolta voin kuunnella musikaalin musiikkia ja kuvakirjasen, jossa on kuvia esityksestä. Nyt vaan hinkuisi seuraavaan musikaaliin Lontooseen... ;)