Meillä on selvästikin sukua ympäri maailmaa... Ravintola Orsossa oli hyvä palvelu ja todella maittavaa pastaa. Alkuruoaksi otin kuitenkin kylmää keittoa, jossa oli ainakin tomaattia ja kurkkua. Alkupalojen kanssa söimme myös pizzaleipää, jota oli kahdenlaista, rosmariinilla ja valkosipulilla maustettua. Kuvassa on pala pizzaleipää keittolautaseni vierellä.
Alberto ei sen sijaan voinut vastustaa ravintolan antipasto-lautasta, jolla oli erilaisia lihaisampiakin herkkuja.
Pastaksi valitsimme molemmat lihaa, kermaa ja metsäsieniä sisältävän tagliatelle-pastan, joka oli todella herkullista. Pasta oli ehdottomasti aterian paras osa! Kuva on minun punaisesta lautasestani – Alberton lautanen oli nimittäin sininen. Aika romanttisen kotoista sekin, ettemme saaneet samanlaisia lautasia.
Jälkiruoaksi valitsimme juustoja. Kuvan lautasella oleva juusto on sekoitus gorgonzolaa ja mascarponea.
On pakko myöntää, että muutakin vähemmän englantilaista tuli syödyksi… Olin jo pitkään halunnut kokeilla Wagamamaa, niin ketjuravintola kuin se onkin. The Tower of Londonin vieressä on yksi Lontoon Wagamama-ravintoloista, joten poikkesimme sinne Towerissa käytyämme. Valitsin Chicken itame -keiton, jossa oli mm. kanaa, riisinuudeleita ja korianteria sekä ilmeisesti kookosmaitoliemi.
Oi miksi Suomessa ei ole tällaisia ketjuravintoloita? Keitto oli minusta todella herkullista, ja Albertollekin maistuivat paistetut nuudelit, jotka hän oli listalta valinnut.
Eikä matkaa ilman sushia… Tällä kertaa ostimme sushit paikallisesta lähikaupasta ja popsimme ne hotellihuoneessamme. Ne eivät olleet samaa tasoa kuin En-ravintolassa Wienissä, mutta olisi silti varsin hauskaa, jos meidän omasta lähikaupastamme voisi ostaa tällaisia iltapaloja:
Taidamme päästä viimein englantilaiseen ruokavalioon. Aloitetaan aamupalasta:
Eräänä kauniina aamuna Alberto söi tyytyväisenä tuollaisen aamupalan. Näyttää valtavalta, ja itse asiassa normaali annos oli noin puolet tuosta – eikä sekään kovin keveältä näyttänyt. Mutta Englannissa pitää syödä englantilaisten tavalla.
Seuraavaksi otetaan käsittelyyn fish and chips.
Rapea kala ja maalaisranskalaiset ovat suositeltava brittiruoka totta tosiaan. Yllättävää on sen sijaan se, että piirakatkin ovat sitä – kunhan ette syö niitä Fleet Streetillä. Minä ja Alberto käytimme viimeiset puntamme – tai ainakin osan niistä – shepherd’s pie -nimisiin piirakoihin.
Piirakoissa oli lampaanlihaa ja purjoa. Minun perunamuussini oli maustettu piparjuurella ja Alberton cheddarjuustolla.
Niin, täytyy kuitenkin myöntää, että steak and kidney pie jäi vieläkin maistamatta. Mutta monenlaisia makuelämyksiä koimme siitäkin huolimatta. Tänään suuntaamme vielä Qstock-festivaaleille Ouluun. Sen jälkeen alkaakin talon sisustaminen urakalla. Kuulin juuri, että Alberto on kutsunut maalaisserkkunsa Roberton auttamaan huonekalujen kantamisessa. Toivottavasti hän ei järjestä samanlaisia kujeita kuin Alberto… Iskevät vielä päänsä yhteen, ja sitten minä olen helisemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti