Galleriassa on taidetta vuosilta 1250-1900. Muutamia teoksia mainitakseni katsastin mm. Diego Velázquezin maalauksen Venus peilin edessä, Vincent van Goghin Auringonkukat, Leonardo da Vincin Luolamadonnan ja Claude-Oscar Monet’n Lummelammen. Erikseen piti vielä palata etsimään Paolo Uccellon Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. National Galleryssa kannattaa poiketa siksikin, että se sijaitsee Trafalgar Squarella ja siksi, että se on ilmainen.
Saapumispäivämme oli siis minun osaltani taiteellinen, mutta seuraavana aamuna seurasi ostosten tekoa. Lähdimme Portobello Road Marketille. Tehtyämme hieman ostoksia siellä – löysin mm. hienon astiaston itselleni, vaikka Alberto aina välillä hieman vihjaileekin, että astioita on ennestäänkin riittävästi – suuntasimme Notting Hillin taloja katsomaan. Jotkut asukkaat olivat oivaltaneet, kuinka kukilla somistetaan. Varsinkin tämä kuisti herätti huomiomme.
Toinen talo – ehkä se, johon me olisimme voineet muuttaa – oli lähes yltä päältä kukkivan kasvin peitossa. Romanttista!
Historiantuntemustamme laajensimme O2-areenalla olleella Tutankhamon-näyttelyllä, Imperial War Museumissa ja The Tower of Londonissa. Tutankhamon-näyttelyssä oli esillä mm. esineitä, jotka oli asetettu faaraon muumiota koristamaan (tikari, kaulakääty ja pääkoristeet) sekä Tutankhamonin maksaa varten tehty kanooppiastia, joka oli aivan sarkofagin näköinen ja koristeltu värikkääksi ja kiiltäväksi mm. kullalla.
Imperial War Museum meni viime vuoden vierailullamme kiinni hieman liian aikaisin. Tänä vuonna korjasimme tilanteen viettämällä siellä kuusi tuntia. Museota voi suositella ihmeteltäväksi niillekin, jotka eivät ensimmäiseksi hingu sotamuseoon. Tällä hetkellä siellä on väliaikaisnäyttely, joka kertoo Ian Flemingistä ja James Bondista. Siellä on myös mielenkiintoinen – ja liikuttava – näyttely lapsista sodassa. Se sisältää mm. näytteeksi rakennetun kaksikerroksisen sota-ajan asunnon, jossa voi kävellä katselemassa eri huoneisiin. Lisäksi museon edessä on mielenkiintoisia kukkia.
Alberto halusi nähdä Imperial War Museumissa erityisesti Enigma-salakirjoituskoneen, koska hän ei ehtinyt viime vuonna etsiä sitä (minä ehdin). Matkaopas mainosti, että museosta löytyy ”yksi harvoja säilyneitä saksalaisia Enigma-salakielikoneita”, mutta löysimme niitä sieltä itse asiassa – kolme! Tässä yksi niistä:
The Tower of London on aivan mainio paikka! Siellä pääsee Yeoman Warderin (Beefeaterin) pitämälle kierrokselle, jolla kuulee todella hauskasti kerrottuna mm. karmeita tarinoita teloituksista (Henrik VIII:n vaimot Anne Boleyn ja Catherine Howard sekä 16-vuotiaana erittäin lyhyesti hallinnut Lady Jane Grey teloitettiin Towerissa). Siellä voi katsoa, onko kuningatar Elisabet II:n kruunu varmasti riittävän hieno ja oliko Henrik VIII:lla kiiltävä haarniska vai ei.
The White Towerissa, linnoituksen vanhimmassa osassa, on myös romanttinen kappeli.
Huomionarvoista on myös se, että meitä karhuja pidetään arvossa Towerissakin, sillä eräs kaukainen sukulaisemme on päässyt hyvin vastuulliseen tehtävään.
Towerissa voi vain ihmetellä, millaisia linnoja Englannissa rakennettiin jo silloin, kun Suomessa asuttiin paremmissakin piireissä aika vaatimattomasti. Siellä pitää myös käydä tervehtimässä korppeja, Towerin kovimpia julkkiksia.
Korpeilla ei ole varaa vaihtaa majapaikkaa, jos aikovat pitää Towerin ja koko valtakunnan pystyssä. Ja on siinä korppimestarillakin, heidän hoitajallaan, melko vastuullinen tehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti