Alberton kalevalainen hemmottelu

Vietimme Alberton kanssa varsin keskiaikaista tai ainakin historiallista viikonloppua. Lauantaina kävimme testaamassa Jyväskylään saapuneen viikinkiravintola Haraldin. Aivan uusi tuttavuus se ei ollut, koska olemme käyneet Haraldin pidoissa yhdessä Kuopiossa. Minä puolestani olen nauttinut Haraldin viikinkiruokaa myös Turussa.

Alkuruuaksi otimme kumpikin annokset kiveltä. Alberton annos nimeltä Ruijan kiveltä sisälsi lihaisia antimia.



Alberto sai herkutella mm. hirvisalamilla ja punasipulimarmeladilla. Minä puolestani otin kalaisamman alkuannoksen nimeltä Ragnarin rantakiveltä. Siinä oli mm. siianmätiä ja savumuikkuja sekä erityisen hyvää tomaattihilloketta.



Pääruuat olivat molemmilla lihaisat. Alberto ei pystynyt vastustamaan kiusausta ottaa Saksin makkarapannua.



Pannussa oli kahta makkaraa, joista toinen oli senkin verran eksoottisesta eläimestä kuin villisiasta valmistettua. Mielenkiintoisinta annoksessa oli kuitenkin kuvassakin näkyvä lihapulla. Se oli fasaania, ja Alberto antoi minunkin maistaa sitä. Maku oli sen verran omaperäinen, että pidämme hyvinkin mahdollisena, että jonkun kerran otamme pääruuaksi annoksen nimeltä fasaanilihapullia borrelaisittain.

Minun pääruokani oli metsäkaurista Kentin tapaan.



Annoksessa oli metsäkauriin fileen lisäksi mm. portviinipähkinöitä ja mustatorvisienikastiketta. Herkullista oli, tosin sienet – jotka ovat suurta herkkuani – olisivat saaneet maistua hieman enemmän.

Haraldissa ruokailun jälkeen menimme Alberton kanssa katsomaan elokuvaohjelmiston parhaiten tilanteeseen sopivaa elokuvaa: Arn – Pohjoinen valtakunta. Sen tarina sijoittuu Ruotsiin ja pyhälle maalle 1100-luvulla.



Olemme nähneet ensimmäisen Arnista kertovan elokuvan aiemmin ja lukeneet myös Jan Guilloun kirjoja, joihin elokuvat perustuvat. Alberto on lukenut kaikki kolme Arnista kertovaa teosta (Tie Jerusalemiin, Temppeliherra ja Pohjoinen valtakunta), minä olen lukenut trilogian kaksi ensimmäistä kirjaa. Olemme molemmat olleet varsin innoissamme kirjoista, ja siksi odotukset elokuvia kohtaan olivat kovat.

Elokuvat olivat visuaalisesti kauniita, eikä niiden parissa aika tullut pitkäksi, mutta kirjojen tasolle ne eivät yltäneet. Pohjoinen valtakunta oli kuitenkin hyvä valinta historiallisen viikonlopun elokuvaksi. Siinä oli myös romantiikkaa ja liikuttavia kohtauksia, joten se teki sen, mikä elokuvan pitääkin tehdä: sai herkän karhun tunteiden valtaan.

Alberto myhäili omituisesti Haraldin ruuan äärellä, ja kotiin tullessamme hän ilmoitti aikovansa panna ruuanlaitossaan seuraavana päivänä viikinkejä paremmaksi. Siispä nyt sunnuntaina saimme kalevalaisen herkkuaterian. Melkoista hemmottelua!

Alkupaloina Alberton valmistamassa ateriassa olivat rieskaleivät, joiden päälle Alberto oli laittanut munavoita ja kylmäsavulohta sekä tilliä.



Pääruuaksi Alberto valmisti poronkäristystä, jonka kanssa hän tarjoili yrteillä maustettuja juureksia, ohrattoa sekä sieniä.



Alberto ihastui ohrattoon Turussa syödessämme Teini-ravintolassa, ja siitä saakka hän on haaveillut, että voisi valmistaa sitä itse. Nyt hänen haaveensa toteutui, ja varsin hauska vaihtoehto riisille tai perunalle tuo ohratto tuntuukin olevan.

Jälkiruokana oli ruisnappeja, joiden päällä oli karhunlaukkatuorejuustoa ja tänään metsästä haettuja puolukoita. Myönnettäköön, että yhdistelmä oli loistava, vaikka sen itse sanonkin. Minä nimittäin keksin ehdottaa, että Alberto laittaisi karhunlaukkajuuston seuraksi puolukoita.



Alberton ateriakokonaisuus oli – ah – niin herkullinen! Onneksi pääruokaherkkuja jäi vielä huomisellekin.

Keskiaikaharrastuksemme on sen verran vauhdissa, että olemme mietiskelleet myös erään keskiaikaisen taidon opettelemista. Palaamme siihen asiaan, mikäli todella menemme kurssille, jolle osallistumista olemme suunnitelleet.