Jo aivan kodin luota löytyi syysasun hankkineita pihlajia. Kelpaa siinä tilhienkin herkutella, sen verran marjoja pihlajista löytyy.
Mutta hyvät ihmiset, älkää roskatko meidän karhujen maisemaa tällä tavoin:
Huomioksi ilmoitettakoon, että lähimpään kauppaan, jonka kanssa ostoskärryt ovat yhteensopivat, on puolisentoista kilometriä. Eihän se mahdoton matka ole lykkiä, mutta silti…
Onneksi aivan mutkan takaa löytyy mukavampaa:
Kärpässienet ovat ihanan punaisia. Jotenkin kaikki sienet ovat hauskoja, nekin, joita ei voi syödä.
Saapuessamme viimein oikeaan metsään löysimme syksyn viimeiset puolukat.
Kalevalaa lukiessani olen kuitenkin alkanut suhtautua hieman epäluuloisesti puolukoihin, joten jätimme Alberton kanssa nuo punaiset marjat metsään.
Menimme yhä syvemmälle metsään, ja Alberto, tuo kaatuneiden puiden haistaja, löysi jälleen komean tuulenkaadon, jonka aavemaiset juuret törröttivät kuin hirviön kädet. Se oli jopa hieman hyytävää. Onneksi Alberto oli turvanani.
Onneksi syysretkellämme oli myös toisenlaisia tunnelmia. Alberto oli aiemmin löytänyt metsän keskeltä romanttisen lammen. Nyt se oli täynnä syksyn lehtiä.
Kaikkein romanttisinta oli kuitenkin katsella syksyä näköalapaikalta ja nojata vasten Albertoa. Voiko mitään sen mukavampaa olla?
Hyviä syysretkiä kaikille blogin lukijoille!
1 kommentti:
Olittepa löytäneet kauniit syksyn värit retkellänne, hienon lammen ja kauniit maisemat korkealta mäeltä, mahtavaa. Hienot ovat viittannekin, hyvä niissä on varmasti vaellella. Kaunis oli se sienikin, mutta mutta ....Muuten, onpa melko typerää jättää ostoskärryt luontoon, eikö olisi ollut helpompi ja parempi jättää ne sinne kaupalle, eikä raahata niitä niinkin kauas jos ei jaksa enää takaisin työntää, huh huh.
Terveisin
Vanha harmaapäänalle
Lähetä kommentti