“On pieni valkoinen tiikeri karannut…”

Tänä iltapäivällä ovellemme koputettiin. Menin avaamaan ja kauhistuin – oven takana oli valkoinen tiikeri! Sitten huomasin, että ovellamme seisoi myös pupuneiti.



- Olen tuosta naapurista. Nimeni on Neiti Pupu, pupuneiti sanoi. - Teillä näkyy olevan niin paljon eläimiä, että ajattelin, että jospa tämä tiikeri on karannut teiltä.

Kerroin Neiti Pupulle, ettei meillä itse asiassa ole niin vaarallisia eläimiä. Sitten pyysin uuden naapurini peremmälle. Tiikeri tassutteli perässä.

Neiti Pupu ihaili pelargoniani ja antoi minulle kasvinhoitovinkkejä.



Kaikkinensa vaikutti siltä, että olemme saaneet oikein mukavan uuden naapurin. Mutta mitä ihmettä me tälle tiikerille teemme?

- - -

Earlier in this afternoon there was knocking on our door. To my horror I discovered a white tiger. The tiger, however, was not alone – she was accompanied by our new neighbour, Ms. Pupu. (Her name translates as “Rabbit” in English.) I invited her to see my new pelargonium. She was kind enough to provide instructions for taking care of the flower. But what to do with the tiger?

Sekä sukulaisia että nukkeja

Jyväskylän Taitokeskus Aiviassa oli tänä viikonloppuna nukke- ja nalletapahtuma. Siispä suuntasimme sinne Alberton kanssa. Heti ovella meitä oli vastassa joukko sukulaisia.



Tapasimme myös sukulaisen, joka oli niin paniikinomaisessa tilanteessa, ettei ehtinyt moikkaamaankaan. Se annettakoon hänelle anteeksi – olisin itse kirkunut täyttä päätä, jos olisin ollut hän:



Näytteillä oli monia kauniita nukkeja. Valitettavasti vanhimmat nuket olivat vitriinissä eikä niiden kuvaaminen oikein onnistunut. Mutta uudempia nukkeja näette näissä kuvissa:



Itseäni viehätti erityisesti tämä ilmeisesti huopainen tyttönukke:



Tapahtumassa oli myös työpajoja ja kaikenlaista ostettavaakin olisi ollut, mutta ostin vain pieniä sinisiä kukkanappeja, joille en vielä ole keksinyt selkeää käyttötarkoitusta. Myös nukke-esitelmää olisi ollut mahdollista mennä kuuntelemaan ja nukketeatteriesitystä katselemaan. Kokonaisuutena tapahtuma oli oikein sympaattinen.

- - -

There was a doll and teddy bear exhibition and fair at the Jyväskylä Crafts Center Aivia this weekend. We met a lot of our distant relatives including one with a dangerous-looking affair with a bee. Many beautiful dolls were on display as well.

Keskiaikaisia asetaitoja oppimassa

Syksyllä mainitsin pari kertaa ohimennen, että olimme aloittaneet uuden salaisen harrastuksen. Nyt lienee vihdoin aika kertoa tarkemmin, mistä oikein on ollut kyse…

Olemme keskiaikatapahtumissa vieraillessamme usein ihastelleet keskiaikaisia asetaitoja. Niinpä rohkaistuimme menemään viime lokakuussa Jyväskylän historiallisen miekkailun seuran järjestämälle miekkailun alkeiskurssille. Kurssin jälkeen liityimme myös seuran jäseniksi, vaikka emme vielä kaksisia miekkailijoita olekaan.

Olemme nyt koko talven harjoitelleet keskiaikaisia tikari- ja pitkämiekkatekniikoita. Erityisen otettuja olemme siitä, että seurassamme (joka itse asiassa on Guy Windsorin SESH-miekkakoulun Jyväskylän haara) näitä taitoja harjoitellaan maanmiehemme Fiore dei Liberin oppien mukaan. Fiore oli 1300-1400-lukujen taitteessa elänyt asemestari, jonka kirjoittama oppikirja Fior di Battaglia on yksi keskeisimpiä keskiajalta säilyneitä taistelutaitojen kuvauksia.

Ohessa kuvia todisteeksi harrastuneisuudestamme. Ensimmäisessä kuvassa Alberto yrittää tuikata minua puutikarilla – sellaisilla me harjoittelemme – ja minä torjun Fioren ensimmäisen tikarimestarin oppien mukaisesti…



…mistä sitten edetään kaatoon…



…ja lopuksi napataan vielä tikari pois maassa pyristelevältä Albertolta. Voitto kotiin!



Jotta voitte arvioida, kuinka taitavasti osaamme tekniikan, tässä vielä pari kuvaa Fior di Battaglian Pisani-Dossi-versiosta. Ensimmäinen kuva näyttää torjunnan ja toinen kaadon.



Miekkailuharrastus on kyllä minun mittapuullani aivan hurjaa touhua, mutta kai sitä itseään kunnioittavan karhurouvan on hallittava ainakin pari tikari- ja pitkämiekkatekniikkaa.

---

We have been interested in medieval European swordmanship quite some time already and finally got the courage to start fencing ourselves last autumn. We have been attending the classes of the Jyväskylä branch of Guy Windsor’s School of European Swordmanship Helsinki, practicing various unarmed, dagger and longsword techniques. Our school teaches these martial arts according to the 15th century treatise Fior di battaglia, written by the Italian swordmaster Fiore dei Liberi. In the sequence of pictures above we demonstrate one technique for countering a dagger attack. You can compare our attempt with the original instructions from the Pisani-Dossi edition of Fior di battaglia.

Karhumusiikkia ja hurjaa miekkailua

Olimme Alberton kanssa eilen illalla Yläkaupungin yö -tapahtumassa. Ilma oli kaunis ja yliopiston kampuksella oli myyjiä ja ostajiakin.



Alberto oli lukenut ohjelman tarkkaan, joten tiesimme, minne mennä. Vanha tuttumme Ancient Bear Cult esiintyi Alvar Aalto -museolla.



Edelleenkin ihmettelen kovin keskiaikaisia soittimia. Kuvitelkaa nyt, että yhtyeellä on mm. soitin nimeltä crwth. Vähemmästäkin hämääntyy. Mutta Ancient Bear Cultin musiikki on mukavaa kuunneltavaa ja nyt yhtyeeltä on ilmestynyt levykin. Sen nimi on Sounds From The Past ja sillä laulut esitetään englanniksi. Alberto osti levyn eilen, joten nyt voimme nautiskella karhumusiikista kotonakin.

Sitten vielä hurjempaa toimintaa. Katsokaa vaikka.



Olimme seuraamassa Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seuran näytöstä. Ensimmäinen kuva on tilanteesta, jossa torjutaan pitkämiekalla tehty hyökkäys. Esityksessä esiteltiin sitä aluksi. Loppuhuipentuma oli puolestaan freeplay, joka on itse asiassa vanhan ajan kaksintaistelu. Tässä on kuva siitä.



Nyt voimmekin paljastaa tarkoin varjellun salaisuuden. Alberto ja minä olemme kuuluneet Historiallisen Miekkailun Seuraan jo syksystä lähtien. Tästä saatte kuulla lisää seuraavalla kerralla.

- - -

There was a festival around the university campus area here in Jyväskylä yesterday. We were there and enjoyed some medieval music performed by Ancient Bear Cult. Some medieval swordmanship was on our agenda, too. More about this next time.

Greetings to our foreign readers!

I have noticed that my blog has drawn the attention of a few foreign readers. Therefore I think that a short introduction in English might be appreciated, so here we go:



I am Olivia Orso, a bear lady from Florence, Italy. Nowadays I live in a small, cozy house in a bookshelf in Jyväskylä, Finland. Here is Alberto Orso, my husband, who's originally from Rome, La Città Eterna:



Italian and Asian food is our passion and cooking is close to our heart. We quite often present our latest culinary discoveries in this blog. Alberto is especially handy in the kitchen and he is very enthusiastic about pizzas, pastas, sushi and sausages. I myself prefer Asian dishes, fish and vegetables when it is my turn to assume the cooking responsibilities.

I am an avid reader and fantasy and horror books are my favorites. I am also keen on reading classics and the name of this blog is actually a reference to a classic Finnish novel by Volter Kilpi called "Alastalon salissa" (that translates as "In the Hall of Alastalo" in English - the name of my blog translates as "In the Hall of Olivia Orso"). We also like to travel and see places, so you can also expect some reports from the road in this blog.

From now on, I try to provide a short English summary at the end of each new entry. You are also welcomed to leave comments. By doing that in Finnish, Swedish, Italian, English or German, you can ensure being understood either by me or Alberto :-)

In Finnish / suomeksi: Yllä siis pieni tervehdys ja blogini esittely suomea vähän heikommin taitaville lukijoille. Jatkossa pyrin tarjoamaan lyhyen englanninkielisen yhteenvedon uusista postauksista, vaikka tarinointi muuten jatkuukin suomeksi.

Kokataan, kokataan

Taas on kokkailtu kaikenlaista. Sunnuntaina Alberto paistoi haukea ja minä tein kalan seuraksi kasvispaistoksen.



Paistoksessa oli seuraavia aineksia:

munakoisoa
kesäkurpitsaa
paprikaa (kolme eri väristä)
punasipulia
tomaattimurskaa
pippuria
oreganoa
soijakastiketta

Paistos on varsin helppo valmistaa. Laitetaan vain kasvikset palasiksi ja tomaattimurska sekä mausteet sekoitetaan palasten joukkoon. Sitten paistellaan uunissa ainakin sellaisen tunnin verran, jotta kaikki kasvikset pehmenevät sopivasti.

Tiistaina minä kokkasin lisää. Löysin Ihanat tomaatit -blogista hauskan katkarapukasarin ohjeen. Alun perin ohje on peräisin nimikkolehdestäni Oliviasta. Kasari oli nimensä (värikäs katkarapukasari) mukaisesti värikäs:



Kasari oli herkullista, tosin hieman enemmän chiliä olisin voinut siihen laittaa.

Aamulla Alberto hellitteli minua täytetyillä herkkusienillä.



Osassa sieniä oli täytteenä kylmäsavulohta ja osassa katkarapuja. Kaikkien sienten päällä oli mozzarellaa. Aika juhlallinen aamupala!

Lopuksi vielä pieni arviointitilaisuus: Jotkut ehkä muistavat, että viime syyskuussa saimme kauppareissulla arvioitavaksemme paahtokylkiribsejä. Nyt meitä pyydettiin hakemaan arvioitavaksi leikkelettä. Se oli valmistettu sian ulkofileestä ja Alberto teki meille sitä – ja muita aineksia käyttäen – herkulliset iltapalaleivät.



Arvaan, että leikkele saa melkoisen hyvän arvosanan – Alberto oli nimittäin aivan haltioissaan.

Kevätretkeilyä

Nyt vapun tienoilla olemme olleet taas aika vauhdikkaita. Vappuaaton aattona kävimme Helsingissä, koska Alberto oli kuullut luotettavasta lähteestä, että Tavastialla soittaa mielenkiintoinen bändi. Niin siellä soittikin: Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus.



Miehet soittivat oikein komeasti – ei uskoisi, että he olivat yhdessä lavalla viimeksi neljä ja puoli vuotta sitten. Jos joku nyt ihmettelee, miksi jo uransa lopettanut bändi esiintyi salaisesti kenellekään kertomatta, niin syynä olivat Nightwish-manageri Ewon 40-vuotissyntymäpäivät.

Vappuaattona Alberto pääsi sitten mielipuuhaansa: paistamaan makkaraa. Hän julisti grillauskauden avatuksi. Minäkin sain nauttia valikoimasta.



Älkää olko huolissanne – emme syöneet kaikkia noita makkaroita itse. Valinnanvaraa oli joka tapauksessa: vasemmalla ylhäällä savupekoni-Kabanossia, alhaalla bratwurstia, oikealla ylhäällä buffalomakkaraa ja alhaalla lammasmakkaraa.

Lauantaina Alberto sai puolestaan kreikkalaisen vision. Söimme pientä naposteltavaa sieltäpäin maailmaa.



Tarjolla oli kreikkalaisia lihapullia, valkosipulitäytteisiä oliiveja, pisaratomaatteja, viininlehtikääryleitä, juustolla täytettyjä paprikoita ja cocktail-kurkkuja. Herkullista oli!

Tänään sunnuntaina olimme ulkona tarkkailemassa kevään merkkejä. Löysimme solisevan puron, joka oli kuin suoraan sadusta.



Tapasimme myös kevään eläimiä. Perhostuntemuksemme ei kuitenkaan riittänyt tunnistamaan tätä lajia:



Leskenlehdet olivat salaperäisesti lopettaneet kasvamisen vanhassa tutussa paikassa. Onneksi niitä löytyi kuitenkin muualta. Tässä valioyksilö:



Kotimme lähellä oleva lampi ei ollut vielä kokonaan sulanut. Onneksi Alberto ei ollut innostuksissaan ottanut uimahousuja mukaan.



Västäräkin tunsimme, vaikkemme perhosta tunteneetkaan. Täytyyhän sitä sen verran lintuja tunnistaa, että tietää, milloin kesään on enää vähäsen aikaa.



Laskettelurinne oli sulanut varsin tehokkaasti. Vain hyppyrien kohdilla oli lumikasoja.



Oli hauska olla pitkästä aikaa ulkona ilman viittaa – sen verran lämmintä jo oli. Kesä siis tulkoon!