Pizzapuritaani Alberto

Vaikka Alberton edellinen pizza oli todella herkullinen, hän yritti pistää nyt vielä paremmaksi. Huokasin syvään, kun hän kertoi, että tuntee huonoa omatuntoa siitä, että käyttää pizzojen valmistamisessa kaulinta. Oikeat pizzat pitäisi muotoilla ohuttakin ohuemmiksi pelkin käsin. No, Alberto uskalsi tehdä tämän pienen myönnytyksen, koska hänellä oli kuitenkin pizzakivet käytössään.

Alberto teki pizzoja suuren määrän sen kunniaksi, että blogini on nyt ollut olemassa kuukauden verran. Emme kuitenkaan ylensyöneet – saimme apua. Alberton pizzapohja sisälsi seuraavia ainesosia:

lämmintä vettä
hiivaa
oliiviöljyä
durumvehnäjauhoa
suolaa

Yritin seurata vierestä, missä suhteessa Alberto aineksia taikinaan laittoi, mutta se oli mahdotonta: hän on niin kätevä, ettei mittaillut mitään.

Ensimmäiseksi Alberto valmisti perinteistä napolilaista Margheritaa. Täytteinä oli – tietenkin – yksinkertaisesti paseerattua tomaattia, mozzarellaa ja basilikanlehtiä. Tomaatin alle on erittäin tärkeää laittaa oliiviöljyä.



Margherita on uskomaton pizza. Vaikka olemme molemmat syöneet sitä pienestä saakka, hämmästymme aina sitä, kuinka sen yksinkertaisista aineksista syntyy voittamaton makunautinto. Olemme päivitelleet Suomesta saatavia Margherita-pizzoja. Suomalaiset taatusti ihmettelevät, kuinka joku voi tilata pizzan, jossa ei ole mitään täytteitä. Mamma mia, kyllä mozzarella ja basilikanlehdet ovat täytteitä, kuten myös tomaatti! Myönnettäköön kuitenkin, ettei kukaan suomalainen osaa tehdä Margheritaa niin että se todella olisi Margherita. Siksi olenkin onnellinen, että Alberto osaa asiansa.

Toiseksi Alberto teki Capricciosan ilman tomaattia. Itse olen kovin viehättynyt pizzoihin, joihin on tomaatin tilalle sivelty oliiviöljyä. Ei, ei, älkää vastustelko! Kokeilkaa, niin tiedätte. Capricciosaan tarvitaan täytteiksi artisokkaa, ilmakuivattua kinkkua, tuoreita herkkusieniä, oliiveja (Alberto käytti Kalamata-oliiveja, vaikka ne kreikkalaisia ovatkin) sekä mozzarellaa.



Seuraavaksi oli vuorossa merellinen pizza. Täytteet olivat yksinkertaiset: paseerattua tomaattia, simpukoita, katkarapua, mustekalaa sekä mozzarellaa. Kelpaisi pienelle merenneidollekin.



Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä pizzana uunista tuli Pizza Paolo, jonka idea on berliiniläisen 12 Apostel -ravintolan samannimisestä pizzasta. Pizza täytetään paseeratulla tomaatilla, tuoreilla herkkusienillä, ilmakuivatulla kinkulla ja mozzarellalla. Kun se on paistettu, sen päälle laitetaan vielä rucolaa.



Muita apostoleja voi maistaa Berliinissä. Olemme käyneet havaitsemassa ravintolan pizzat hyviksi, vaikkei niitä Italiassa leivotakaan.